perjantai 23. kesäkuuta 2017

"Terde"



Ajattelin ensin että panostamme suojaisalle takapihalle nakerteluun ja etupiha vähän jäi, mutta kun teimme aidan, rajaantui alue aika kivasti omaksi sopekseen.
Sitten Starkilta voitetut Lammin betonin pihakivet yhä lavallaan tönöttämässä kävi enenevässä määrin silmiin kummittelemaan...
Eräs lauantai aamu tartuin lapioon ja kaivoin nurmikon pois ja tein kiveyksen pohjat.



Ja rakensin pienen amupala-pation. Keskenhän sekin vielä on mutta parempi jo...
Itseasiassa ei enää tän jälkeen olla takapihalla syötykään, liekö laiskuutta kiertää talo, vai mitä, mutta aamulla ulko oven avattuani ja koirat pissatettua tohon jymähdetään, tuo on se paikka mihin paistaa aurinko ja diggaan morjenstella ohikulkevat tutut ja tuntemattomat.

Enivei, tuossa on sellaista terassi-fiilistä istuskella ja silti aita tuo vähän suojaa.




Kyllästyin tuon pienen kolmionmallisen alueen ainaiseen nurmen leikkuuseen ja kipaisin hakemassa suodatinkankaan josta ei yksikään rikkaruoho läpi puske ja levitin päälle samaa soraa jota koko piha muutenkin.
Jotenkin tuli yhtenäinen, siisti ja ennenkaikkea super helppohoitoinen.

Helppoudesta puheenollen olen istuttanut tuohon kukkapenkkiin (joka muuten aikoinaan muodostui puolivahingossa talon alta kannetuista kivistä, kun suurensimme ryömintätilaa ja teimme lisää kissanluukkuja). Marjapensaita ja monivuotisia kasveja.
Ei tarvitse joka kevät istutella ja diggaan ajatuksesta että koristekasvit on samalla syötäviä, niin lehdet kuin marjatkin.
tuohon istuskelualueen ympärille laitoin erilaisia yrttejä joita on iisiä napsia suoraan sapuskaan.


Puulaatikossa on sisältä kannettu viikuna joka palaa sisätiloihin syksyllä ja ämpärissä rakkaalta ystävältä saatu merkityksellinen ruusu joka odotti minua oven takana koskettavan kortin kera.

Takapihan istutuslaatikoissa on enää mansikkaa ja raparperiä jotka kaikki puskevat itsekseen keväällä mullista. Musta on tullut mukavuudenhaluinen ja säästäväinen puutarhuri :D

Ps. kaikki kuvassa näkyvä; ämpärit, öljylämmitin, penkki ja puulaatikko ovat dyykattuja, joko sukulaisten roskakuormasta tai metallinkeräyspisteeseen viskattuina. Samoin takana näkyvä aitaelementti on kokonaisuudessaan muualta purettu, pyysin sen meille ja sekin säästyi kaatikselta.

Meidän perhe ei kauheasti kulutustaakkaa lisää, kierrätys on sen lisäksi niin hauskaa että vaikka olisin äveriäs niin en siltikään marssisi kauppaan hakemaan valmisratkaisuja.




Yksi päivä harmittelin kun ei homma etene tarpeeksi rivakkaan ja kesällä on niin kiva tehdä kaikkea mahdollista, retkeillä, prätkäillä, käydä keikoilla, tuppautua frendin mökille, viedä skidejä uimaan, se kaikki vie osansa pihan laitosta, ei vaan tunnit riitä. (niin ja ne palkkatyöt, grr)

Mutta sitten hain muutaman vuoden takaisia kuvia torpasta ja taputin itseäni selkään.
Ihan hyvin me vedetään keskeneräisyyksistä huolimatta!



Aina on pikkuhiljaa edistytty kuitenkin...







 Tässä sama oven edusta 2015 vuonna...ja nyt kaffettelupaikkoineen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti