tiistai 26. heinäkuuta 2016

Kahvat


Mies löysi vanhat kahvat.
Ne oli kuin nakutettu meidän oveen..




Istutin viimevuonna ystävän pihastaan antamia taimia.
Tänä kesänä ne on aivan lehahtaneet kasvuun, noi lilat korkeat kellomaiset mitkä lie on ihania kun niissä pörrää kaikenlaisia pörriäisiä aamusta iltaan.


maanantai 25. heinäkuuta 2016

Rouheaa...

 Meillä on rouheaa.
Saattaa olla myös kiertoilmaus keskeneräiselle.



Olohuoneen  ikkuna on aivan harmaa ulkovuorilautojen maalipesu-urakan jäljiltä. Rapatessa roiskuu nääs. Mutta tänään pysähdyin ikkunaan,  harmaa ikkuna ja sen takana leikkivät lapset.
Keskeneräiset puutarhatyöt. Viljelylaatikoista puskeva yrttisato, puunjuureen nojaava trimmeri.
Ne on rosoa-keskeneräisyyttä-elämää-koko paketti.
Ja ne on mun oma paketti! Olkoon uutiset mitä on ja tuulkoon kuin lujaa vain, tänään mä olen läsnä tässä omassa pikku paketissani, läsnä lapsille ja näen leppäkertut ja kastemadot mitä nuo pikku ihmisetkin pysähtyy ihmettelmään ja revin iloa uudensadon perunoista. Piste.





sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Ekompaa...


Lupasin kertoilla miten meillä kosmetiikka ja kierrätys on hoidettu ympäritöystävällisemmäksi.
Me kierrätetään kaikki. Tuossa ihan tien toisella puolella on kierrätyspiste ja tänä vuonna sinne tuli uusi laatikko muoveille. Meidän keittiössä on kannelliset astiat metallille, pahville, muoville, lasille ja lehdille. Pihassa on oma komposti.
Viimekuussa roska-auton käytyä tajusin että ei meidän roskiksessa ollut kun yksi koirankakkapussi joka sekin oli lenkkeilijän sinne laittama koska olen liimannut astian kylkeen "koirankakka-roskis"-tarran joka kertoo että dyykikseemme saa tipauttaa kakipussinsa ohikulkiessa, mielestäni ne pari pussia siellä on ihan ok, kun ovat pois kävelyteiden reunoilta.
Eipä meillä oikein sekajätteeseen mene mitään, sen jälkeen kun muovinkin pystyi alkaa kierrättää.
Ollaankin siivottu pihalta ja ulkorakennuksesta jätettä aina roskapäivinä astiaan, niin ei tarvitse tyhjää tyhjentää.


Pesuaineet meillä on ekoa ja mulla on parempi mieli kun ei lasten herkkä iho saa kemikaaleja.
Urtekramin tuotteita saa ruokakauppareissulla jo marketin hyllystä.
Estelle & Thildiä sain ystävältä lahjaksi ja ihastuin, ostin testiin joitain tuotteita, tuo kasvovesi on etenkin ihana.
Mutta vähän mun budjettiin kallis sarja. Kunnes löysin MOSSA luomu luonnonkosmetiikan, ostin 3+1 päiviltä sokokselta ensin kasvoveden ja sävyllisen päivävoiteen, olivat kympin per pullo.
Normihintaisenakin vain noin 10-16 euroa tuon sarjan tuotteet, eli oikeasti laadukasta ekokosmetiikkaa fiksuun hintaan.
Tuo sävyllinen päivävoide korjaa ihanasti ihon epätasaisuuksia mutta ei ole raskas ja imeytyy hyvin, näyttää hyvältä mineraalimeikkipuuterin alla (lempimerkkini on FLOW kotimainen mineraalipuuteri)
Madaran kasvosaippua on ollut jo vuosia lempparini puhdistuksessa ja sen rinnalla käytän Madaran puhdistusvaahtoa.


Kaikessa ekoudessani täytyy tunnustaa että ainoa mitä en ole pitkän vertailun ja kokeilurumbankaan jälkeen löytänyt hyvää ja luonnonkosmetiikkaa on ripsiväri.
Jokapäivä vedän kissarajaukset, Dr Hauschka lla on hyvä nestemäinen rajaus kyllä, mutta kaikki ekoripsarit mulla varisee poskille jostain syystä tai sitten ne ei suostu pysymään taivutettuina.
Joten tämä myönnettäköön,  mulla on tuhmaa ripsaria. Ja että käyn ottamassa säännöllisesti vaaleita huppuraitoja, hennaisin muuten mutta herkistyin sillekin, teollisten hiusvärien lisäksi ja just nyt huppuraidat on jees kun väri ei  vaan koske päänahkaa. En vaan pysty taipumaan sen maantienharmaan alle mikä mun luonnollinen värini on.
Plus että huppuraidoissa tyvikasvu ei juuri näy ja värjäysväli on melko pitkä.



Teininä kun kuuntelin äidin ja mummon selityksiä siitä kuinka kannattaa panostaa vaatteissa aitoihin materiaaleihin ja laatuun, pidin heitä vähän tylsinä. On tullut hetki tunnustaa että musta on tullut vähän tylsä. Arvostan aitoja materiaaleja ja laadukkaita vaatteita.
Meidän taloudessa rahaa ei kuitenkaan ole kauheasti laittaa vaatteisiin kiinni joten musta on kuoriutunut aikamoinen alehaukka, ostin juuri Outletista Sandin 180 euron pikkumustan kympillä, laadukas ja menee eri asusteilla kaikissa kemuissa ja riennoissa.

En osta koskaan mitään releitä elleivät oo vähintään -50% alessa ja oon luonu tästä oman taiteenlajini, avaan nettikaupat melkeinpä vasta sitten kun kännykkään pirahtaa aletuotteiden hinnat puoliksi -koodi. Tämäkin Close By Denim takki jäi maksamaan vajaan viidenneksen alkuperäisestä hinnasta. Jotenkin oon vaan ihan pähkinöinä kun villapusakka saapuu omassa puuvillaisessa säilytyspussissa ja sisällä on sen ompelijan nimi ja päivämäärä kun viimeinen pisto on neulottu loppuun ja tehtaan nimi.
Sen sijaan että miettisin onko tämä ketjutuote kulkenut liian pienten käsien kautta tehtaasta ulos, valmistaja on luvannut tuotteelle jonkinlaista eettisyyttä.



Toki meiltäkin löytyy henkkamaukkaa kaapista ja muita merkkejä, mutta lastenvaattet pyrin hankkimaan suurimmaksi osaksi käytettynä. Ja kierrätän itse lasteni vaattet joko ystävien lapsille tai vien kirpparille tai kierrätykseen. Reikäisistä puseroista leikkaan siivousliinoja.


Rakastan vaatteita. Ja tykkään pukeutua ja pukea nätisti.
Siinä mummon ja äidin matskujutussa on perää. Tämäkin takki on 80% MerinoVillaa ja 20% silkkiä, kestää hyvin hoidettuna pitkään ja villa on ihmeellinen aine, se ikäänkuin hylkii likaa, kun sitä tuulettaa ulkona, on se taas raikas, eikä pesukertoja tarvita niin paljoa. Itse käsittelen villavaatteet lanoliinilla jotta tuo suoja pysyy pinnassa ja vaate säilyy pitkään.
Luonnonmateriaalit myös tuntuu ihanalta ihoa vasten ja talvella kotia ei tarvitse hohkata niin kuumaksi kun kaikilla on villaa ja lämmin. Säästyy energiaa ja mielestäni hieman viileämpään tottuminen on hyvä, jotenkin huoneilma on parempi kuin tuskaisen kuumassa.


Oikeasti kauneus kuitenkin taitaa kummuta sisäisestä hyvästä olosta - henkisestä ja fyysisestä.
Mulla on turpa heti finneillä jos edes kuvittelen pikaruokaa...
Toisaalta mä olen keskivertoa paljon herkempi, mun ruokavalioni on marja-vihannes painotteinen ja olen viimevuosina vähentänyt lihansyöntiä ihan minimiin.
Tälläisiä ekotekoja...Miten teillä?

Me kierrätetään mielellään, korjataan vanhaa ennemmin kuin ostetaan uutta ja ei tuhlata sähköä.
Koska lämmitetään puulla, kodinkoneet on energiapihejä, ei lotrata lämmintä vettä, sammutellaan valoja, ei meidän sähkölasku ole pariakymppiä paljoa 
enempää, kesällä kuin talvellakaan. Viimekuussa taisi olla 17 euroa, suurimman haukkaisun taitaa viedä lämminvesivaraaja.
Sähkökauppias melkein väitti meidän varastavan jostain sähköä, sillä eihän neljän hengen perheen omakotitalolasku vaan voi mennä niin pieneen, heh.


Sooda muuten on aivan paras esim kahvipannujen kalkkitahrojen irroittaja, laita yöksi likoamaan ja huuhtaise aamulla, ihan kirkasta tulee. Pieni määrä etikkaa toimii huuhteluaineena. Konetiskiaineena ekoaineista ei jää pahaa makua ja hajua, mutta pesee yhtä hyvin.
Suodatinpussiin jääneistä kahvinpuruista ja lusikallisesta hunajaa sekoitettuna yhteen tulee maailman paras kuoriva kasvonaamio...





lauantai 23. heinäkuuta 2016

Projekti. Kellari....


Meiltä löytyy tälläinen pieni söpöys kuin holvikellari talon alta.
Mes fiksasi oven saranat ja korjasi dörtsin.
Leikattiin edestä suuri puska ja siivottiin sisältä ja tehtiin hyllyt.
Ajateltiin että aikanaan kun saadaan kivijalka maalattua niin maalataan tuo ovi samalla sävyllä, sulautuu kivasti kivijalkaan sitten.



Ehkäpä siellä vielä joskus on perunalaari ja hillopurkit rivissä...

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Kukkii...





En ole mikään viherpeukalo.
Mutta tässä kodissa kukat viihtyy, keittiön viikunapuu puskee viikunoita ja sitruspuusta on syöty minimandariineja jo kaksi satoa.
En ymmärrä.

En muista rehujani säännöllisesti kastella, en niitä muista lannoittaa (muuten kun että kaadan puhdistuksen yhteydessä akvaariovedet kukkien kasteluvesiksi).
Ehkä se johtuu valosta, sitä täällä riittää, toinen teoria mulla höpsöllä on että täällä ilma kiertää ja on hyvä hengittää ihmisellä, miksei myös kasvilla sitten.
Mene ja tiedä, sisäinen viherpeukaloni on herännyt, niin monien epäonnisten kasvattelujen jälkeen täällä kaikki kukkii hoitamatikin.



Kymppivuotisiamme juhliessa, silloin huhtikuulla sanoin ettei tarvita mitään, eikä ainakaan tavaraa.
Saatiin ihanilta lahjaksi kaksitoista kirjekuorta, vuoden jokaiselle kuukaudelle yksi.
Kuoren saa avata kuun ensimmäinen.
Saatiin yhdessä kuussa elokuvaliput ja alareunassa lapsenvahdin numero...toisessa ravintolalahjakortti, jne.
Tämän kuun kuoressa oli käsky painua kahdestaan puistopiknikille, heittää kännykät h...jorpakkoon, ja raha skumppaan ja mansikoihin plus "vapaudu lapsista-kortti"  lapsenlikan puhelinnumeron kera.
Aika huippua!!!

Mä perun sanani, tälläset lahjat kelpaa koska vaan, heh!

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Saareke....


Talon ostosta asti haaveilin saarekkeesta joka olisi modattu joko vanhasta kaupan tiskistä tai apteekinlipastosta. Ostinkin yhden antiikkisen kaupan myyntitiskin, mutta se osoittautui tänne aivan liian suureksi joten se matkasi ystävälleni suuempiin tiloihin.


Apteekinlipastot puolestaan maksavat mansikoita joten asia jäi hautumaan.
Kunnes teimme vaihtokaupat, vaihdoimme tarpeettoman polkupyörän 17 vanhaan laatikkoon. Ne oli pajasta aikanaan pelastettu talteen, mutta runko oli jo hävitetty ympäriltä.


Joten  ryhdyimme tuumasta toimeen. Aidasta ylijääneistä laudoista mies sahasi runkokehikon ja juuri tuosta kohtaa aikanaan väliseinästä puretuista helmiponttipaneeleista tausta.
Eli ruuveja lukuunottamatta täysin kierrätyshäkkyrä.







Taustan maalasin pellavaöljymaalilla, joka harmillisesti loppui kesken touhun ja pinta ei ole ihan vielä peittävä, mutta kiva jo noinkin, syksyn sateissa kerkiää maalailla.


Ukkokulta  väänsi vielä romuraudasta tuollaiset pokatut raudat jolla härpäke ankkuroitiin kantavaan palkkiin.


Tästä tuli sikäli tosi kiva, että on sentilleen mittojen mukaan tuohon rakennettu, siro mutta silti vetää paljon tavaraa ja laatikoista keittiötarvikkeet mielestäni löytyy kivasti.
Ja vaalimamme kierrätysidea lähes nollabudjetilla  onnistui, sekin lämmittää mieltä.




Etuosa on maalaamatta ja laatikoihin täytyy vielä uusia pohjat vanerista, sillä ovat aivan likaiset ja vääntyneet mutkalle, aika kiva sitten päästä näitä täyttelemään, siihen asti toimii laskutasona.
Mulla olisi ikivanha kaunis, leveä jalkalista  joka ehkä mallaillaan tuohon jalkojen eteen, mutta funtsitaan nyt vielä.
Taso on valkealla vahalla vahattu kosteudenpitäväksi.





Saatiin muuten kaupantekijäisinä tuo himoitsemani mintunvihreä keittiöjakkara, se menee hauskasti kasaan ja sujahtaa taitettuna tuohon saarekkeen ja seinän väliin jäävään koloon.
Ovat tukevat ja aina käden ulottuvilla, sopivasta rouheudesta puhumattakaan.