tiistai 21. kesäkuuta 2016

Koti.




Pieni poikani tarrasi yksi päivä kädestä ja sanoi:

-"Äiti, äiti!"
-"No mitä?"
-"Eihän me muuteta tästä sinisestä talosta koskaan?"
-"Miten niin?"
-"Nokun mä niin tykkään olla täällä meidän kotona"

Tuntuu mukavalta että lasten mielestä koti on paras paikka maailmassa.










maanantai 20. kesäkuuta 2016

Mun kyökissäin, sananen safkasta....


Kesä todellakin näkyy mun kyökissäin.
Talvi mennään kotimaisilla juureksilla ja haudutetuilla lihapadoilla, kesän tullen mä sitten flippaan kotimaisista marjoista, kasviksista ja yrteistä.
Puutarhalta suoramyyntinä muuten saa usein kaikkea vihreää ihan puoli ilmaiseksi jos vain jaksaa haeskella.


Meillä on aina syöty terveellisesti, väittäisin että keskivertoa terveellisemmin, leivottu itse, kartettu lisäaineita, menty vähällä sokerilla ja tehty paljon kasviksia.
Siitä huolimatta mun vatsani joka on teini-iässä lääkärin toimesta liian kovilla lääkekuureilla ja vaikeilla osastojaksojen lääkedumppauksilla pilattu, oireili tasaisesti.
Kerään helposti nestettä kaikkialle, mun kropassa on valtavia määriä kortisonijäämiä yhä vaikka lopetin kortisonien käytön kymmenisen vuotta sitten.
Kävin vihdoin kunnon analyysissä josta selvisi ettei mun maksa ja munuaisraukkani toimi enää rasittuneisuuttaan, liian paljojen lääkkeiden ja monien tulehdusten jäljiltä, vaan keräävät nesteitä ja suodattavat tavaraa liian laiskasti. Myös imeytymisessä on sanomista.

Karsin ruokavaliostani Maidon, hiivan, kahvin (auts!), perunan, sokerin, viljat kauraa lukuunottamatta,  ja punaisen lihan. (olen ilman kuukauden jotta kroppa saa korjailla itteään ja palauttelen sen jälkeen, rukiin, juustot jne...)

Hämmästyttävintä oli että mun kropasta lähti viikon aikana lähes kuusi kiloa nesteitä ja kuonaa liikkelle, kahden viikon jälkeen painoa oli pudonnut paria kiloa vaille kymmenen kiloa ja iho parani.
Ainiaan turvottava pömppiskin tuntuu lasehtivan ja mieli kirkastuvan.

Tyttäreni on perinyt saman vatsanlaadun ja maito ei ole hälle koskaan sopinut, (edes laktoositon) suomessa maitoa kuitenkin pidetään jonkinsortin ihmeaineena vaikka nykymaidolla ei juuri ole maidon kanssa enää tekemistä, varsinkin rasvaton maito on turhake,  (anteeksi vaan...tiedän että joku tästäkin suuttuu) ja itseasiassa tutkimusten mukaan kaalin kalsiumkin imeytyy maidon kalkkia paremmin. 

En nyt avaa tätä kurjimuksen kierrettä sen enempää mutta, siihen liittynee suolikaasut ja vatsanväänteet läheisesti. Nyt lomalla karsin tyttönikin ruoasta maidon ja kas-ei enää öisiä vatsakramppihuutoja, ei enää kutiavaa ihottumaa taipeissa, ei enää muitakaan ikäviä vaivoja jotka seuralaisenaan ovat olleet. (hapanmaitotuotteet ja useimmat juustot hälle kylläkin käy, muttei maito purkista suoraan).
Kalsiumin saannista pidän muuten huolta vaikkei maitoa juodakaan.

Tää rasvattomuusbuumi on myös ihan kreisiä,  vaikka olen  hyvin hyvin kiitollinen kouluruoasta, boikotoin sitä että lapseni joutuvat syömään kevytlevitteitä ja rasvatonta maitoa koulussa paremman puutteessa, kudoksemme ja hormonimme tarvitsevat rasvaa toimiakseen täydellä teholla. Unohtamatta aivojen hyvinvointia, lisääntymiskykyä, rasvojen vaikutusta mielialaan ja immuniteettiin. Aivoista suurin osa on rasvaa, eikä tarvi olla kummoinen Einstein laskeakseen yks plus kaks, jos ei aivot saa rasvaa niin ne masentuu. 
En ole eläissäin syönyt kevyt tuotteita...

Eipä voin kittaaminenkaan varmasti hyvä ole, kohtuus kaikessa, itse olen ratkaissut asian tekemällä kevytlevitettä seuraavalla ohjeella;  hyvälaatuista kylmäpuristettua öljyä , voita, reilusti vettä ja ripaus suolaa, lisäksi voi laittaa valkosipulia tai yrttejä.


Hurjaa on Margariinin valmistus, tuote joka on halpa valmistaa ja jota markkinoidaan kovinkin terveellisenä, mutta voiko tälläisen prosessin tuotos olla terveellinen?


Kasviöljyjen teollinen käsittelyprosessi on aika mielenkiintoinen, vai mitä mieltä olette seuraavasta? Öljy erotetaan kasvin siemenistä heksaanilla, joka on liuotin. Se on raakaöljyn jalostuksen sivutuote, joka on vaarallinen sikiölle ja jonka epäillään heikentävän hedelmällisyyttä. Euroopan neuvoston asetuksen mukaan se "aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia vesieliöille". Öljyseos käsitellään sitten fosforihapolla, jota käytetään mm. ruosteenpoistoon sen metalleja syövyttävän vaikutuksen vuoksi. Tämä voimakas happo neutraloidaan voimakkaalla emäksellä, lipeällä. Seuraavana on vuorossa tumman haisevan mönjän valkaisu ja "deodorointi" eli hajustaminen miellyttävämmäksi kemikaaleilla. "Deodoroinnin" seurauksena tuotteeseen jää mm. karsinogeenisiä 3-MCDP-yhdisteitä. Saksalaisen toksikologian instituutin (BfR) mukaan jo 100 g margariinia päivässä ylittää viisinkertaisesti suurimman sallitun 3-MCDP:n päiväsaannin. (Valitettavasti myös vauvojen maitokorvikkeet sisältävät liikaa 3-MCDP:n jäämiä.) Jotta nestemäinen seos saadaan kiinteämmäksi, se kovetetaan joko vaihtoesteröinnillä käyttäen apuna natriummetylaattia (syövyttävä aine, jonka pitkäaikaisia haittavaikutuksia ei vielä ole tutkittu) taikka lisäämällä siihen vetyä käyttäen apuna mm. nikkeliä (tässä vaiheessa muodostuvat haitalliset transrasvat). Jossain välissä massaan sitten lisätään erilaisia maku- ja emulgointiaineita. Ja kun mm. E-vitamiini ja monta muuta vitamiinia on tässä prosessissa tuhoutunut, seokseen lisätään mm.synteettistä E-vitamiinia ja markkinoidaan sitten vitaminoituna! Eikä asiaa auta, jos tähän biologisesti  kuolleeseen seokseen lisätään lopussa ylenmäärin kasvistanoleja ja -steroleja ja nimitetään se Benecoliksi. Kasvistanolit ovat kyllä terveydelle hyödyllisiä, mutta ne saadaan luonnollisessa muodossa paljon turvallisemmin syömällä kasviksia, marjoja ja käsittelemättämiä rasvoja.


Margariinin ja kevytlevitteiden tärkeintä ainesosaa, haisevaa tummaa mönjää muokataan käyttötarkoituksen mukaan. Siitä tehdään mm. kenkälankkia ja ihovoiteita. Kun mönjästä halutaan tehdä margariinia, siihen lisätään kemikaaleja, jotta se muistuttaisi mahd. paljon voita. Esim. Flora kevytmargariini sisältää 15 eri ainetta, joista vettä on eniten.


En ole fanaattinen ruuan suhteen, mutta mielestäni mahdollisimman käsittelemätön safka on sitä jota kroppa polttelee mieluiten. Lapset saavat sirkuksessa hattaraa, leffassa poppareita ja kesällä vaahtokarkkeja nuotiolla, ei me iduilla elellä, mutta se jos arkiruoka on hyvää ja terveellistä niin kroppa sietää pienet juhlahetken herkuttelut kyllä.

Itse sorruin remppakiireissä eineksiin, kivasti piristävään kahvin ylijuontiin, herkkuihin kun aharisti ja aika pohjilla kävin, mieli oli samea, kroppaa kolotti ja mikään ei kiinnostanut, paitsi nalkuttaa pikkuasioista.
Puhdistuskuurin jälkeen taasen ei vanne kiristä päätä.
Tää safka pitää mut paljon parempana mutsina, ystävänä ja vaimona kun fast foodi.
Olet mitä syöt-on mun kohdalla ikävän tosi, niin paljon kun mä monista safkoista diggaisin ni ne ei vaan sovi mun kropalle.






Jos makuaisti ei ole tottunut kamalan makeisiin herkkuihin niin marjat ja tuore mango haudutetun teen kyljessä on oikeasti mitä suurinta herkkua.


Ehdoton lemppariaines keittiössä on juuri nyt bataatti.
Ohuina viipaleina kulhoon, päälle mausteita, suolaa ja reilusti oliiviöljyä, sekoitetaan ja pellille, 220 asteeseen kunnes pinta rapsakka. Tuossa oli mukana lanttua.  Urtekramin cajun mix on mun ehdoton lemppari, ihanaa kaikessa ruuanlaitossa. Kantis- cittari myy sitä ja meillä menee purkki jos toinen kokkaillessa.



Salaateissa muuten on ihanan makuisia pensasmustikat!


Mä voisin puhua ruuasta loputtomiin.
Rakastan ruokaa, arvostan puhdasta ruokaa ja osoitan kiintymystä kokkaamalla läheisille ja ystäville.
Mikään ei ole parempaa kun nätti kesäilta, hyvää ruokaa, viiniä ja huippuseuraa.
Olen kuulemma ihan mukiinmenevä kokkikin mikä lämmittää mieltä, kiva fiilis on painaa illalla tiskari päälle kun koneessa on ison seurueen lautaset ja kaikilla vierailla vatsat täynnä ja tuvassa hyvä meininki. 

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Patakaappi....


Lapset sai mehustinhärpäkkeen ja koska kyökin tarpeisto kasvoi uudella härvelillä, jo valmiiksi pullistelevat kaapit huusivat akuuttia tilanpuutetta.
Torista löytyi kympillä kaappinuhjake, vino ja tarroilla tuhrittu, mutta kovin potentiaalinen.
Mies teki takaseinän ja hyllyt uusiksi ja minä raaputtelin tarrat irti, hioin ja maalasin.


Maalasin ensin toisen oven peittävällä
helmen harmaalla, mutta päädyin hankaamaan maalin pois, se ei ollutkaan hyvä väri. Mun sydämessä on tietty paikka tuolle vanhanajan mintunvihreälle ja päätinkin hieroa kalkkimaalia, valkoista sellaista vain ihan ohuelti pintaan, jotta vanha vihreä saa kuultaa läpi, reunat oikein hankasin jotta patina paistaa.
Kannen päälle levitin Annie Sloan vahaa, hyväksi havaittu pinnoilla joita pyyhitään ja joiden soisi kestävän vettä ja käyttöä.

Koko tuossa kaapissa oli juurikin passeli, tarpeeksi matala jotta sen pystyi sijoittamaan ikkunan alle, imaisi sisäänsä silti hyvän määrän tavaraa ja nyt taasen kaikelle on paikkansa kyökissä.
Tuo ikkunan alla ollut pöytä jäi vielä hetkeksi alas, tarkoitus oli kantaa ylös työpöydäksi, mutta päädyimmekin mallailemaan sen avulla saarekkeen paikkaa.
Ajatus olisi tuohon missä se tönöttää jatkaa vanhasta puutavarasta ja talosta puretuista helmiponttipaneeleista pieni saareke patakaapin jatkeeksi.



Tähän kohtaan siis saareke josain vaiheessa.




Jauhan itse jauhoni luomujyvistä tuolla vaalealla kahvimyllyllä, meillä on siis kaksi vanhaa kahvimyllyä, toinen viljalle, toinen kahville.

Omistin ensimmäiset yhdeksän vuotta saksalaisen kivimyllyn, mutta se tukkeutui helposti kaurasta joka on rasvaisempi jyvä, lopulta menetin hermoni ainaiseen kivien rassaamiseen ja annoin miehelle hommaksi bongata halvan kahvimyllyn (mies on kiistaton Torikuningas, tuo keittiön "uusi" lipastokin löytyi ihan läheltä ja Torista). Ei siinä kauaa mennyt kun sain myllyn kyökkiin ja on noissa vanhoissa vekottimissa vaan raakaa voimaa, ei ole muuten tukkiintunut kertaakaan jyvistä vaikka on päivittäisessä käytössä ja ikääkin jo yli 50-vuotta kapistuksella.





lauantai 18. kesäkuuta 2016

Keittiö. Siellä kaikki oleellinen tapahtuu....


Oleillaan oikeastaan aina keittiössä, piirellään, kokkaillaan, istuskellaan iltaa, luetaan...
Siellä on kaikki; suuri pöytä, sohva (kohta kiikkastuolikin jahka saan kunnostettua sen).
Täällä me notkutaan suurimmaksi osaksi...










torstai 16. kesäkuuta 2016

Ikkunasta kaapiksi...


Satuin läheisen pikkukylän kierrätysmarketista (paikka jota karttelen, koska siellä vaan olis aina kaikkea megahienoa puoli-ilmaiseksi) löytämään wanhan ikkunan karmeineen vitosella, tai no oikestaan kaksi vanhaa ikkunaa karmeineen.
Mies teki tuohon metallista kulmaraudat ja laittoi hyllyt sisään ja taakse ripustuskoukut, ei siinä nokka tuhissut paljoa tuntia kauempaa.
Avot!-vihdoin sain kaipaamani ituhippipurkkien säilyttimen.

Tiedättekö, aina kun teen kaappien siivousta niin sieltä perältä löytyy tyrnijauhepussi, auringonkukansiemeniä, pellavansiemenrouhetta jne. joissa päiväys meni ja vihels mennessään.Argh!

Pitkään futsin että jos nuokin purkit olis aina käden ulottuvilla niin tulisi heiteltyä aamusmoothieen nekin pilaantumasta.
Nyt ovat näytillä ja kas kummaa, on ollut siemenillä ja marjajauheilla taas menekkiä leivonnassa ja pirtelöissä. Oon ihan seonnut kaikista ihanista kesän kasviksista ja yrteistä.








keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Rappusten pikapäivitys...







Meillä yläkertaan vievä rappukäytävä on valtavan kapea ja tunkkainen.
Yksi rappunen jouduttiin uusimaan kokonaan ja se paistoi puunvärisenä, ei niin kiva tervetulotoivotus kuistilta astuessa.
Pienen päänvaivan tuottaa pellavaöljymaalin pitkähkö kuivamisaika lapsiperheessä jossa käytävää ei oikein päivää kauemmaksi aikaa voisi tukkiakaan.


Lasten ollessa mummolassa sain idiksen maalata vain "naamalaudat" joihin nyt ei astuta muutenkaan ja jotka jo itsessään piristaisivät ilmettä.
Kaapissa oli harmaata pellavaöljymaalia, puolessa
tunnissa sipaisin kerroksen ja johan muuttui freesimmäksi. Aikani näitä pällisteltyäni saatan jopa päätyä olemaan maalaamatta sympaattisesti kulahtaneita ruskeita askelmia ollenkaan.
Toisen maalikerroksen vaatii tämä mutta sen kerkiää syksyllä jahka ulkovuorilaudoituksen maalaaminen ja pihahommat ovat purkissa.





keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Street View


 Isä lähetti sähköpostiin kuvia, siitä miltä meidän sisninen näyttää Street View-palvelussa. Itse en ollut edes tajunnut moista.
Voi sitä reppanaa. Paljon on näköjään tapahtunut pihankin puolella, vaikka se tuntuukin niin hitaalta tämä eteneminen.


Koko talossa oli yksi ainoa kokonaan ehjä ikkuna ja se sijaitsee keittiössä, tämä kuva selittänee syyn. Tuon tiheän puskan läpi kiven heittäminen ikkunasta sisään on ollut sula mahdottomuus. Nyt meitä ilahduttaa joka aamu ulos kuikuillessa vedetty lasi-se ainoa alkuperäinen.


Se seisoo taas pää pystyssä, ryhdikkäänä ja hoitaa mitä parhaiten tehtäväänsä perheemme rakkaana kotina.
Mutta tuolta Street Viewstä voi aika ajoin käydä kurkkaamassa mistä on lähdetty :D