keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Remppa tekijäänsä opettaa...



Ystäväni kysyi että mikä on suurin läksy remppataipaleella.
Mielestäni se, että vaikka reippaasti tehdäänkin niin asioiden pitäisi antaa hautua.

Kun hetken asuu ja kokee arkea talossaan, tietää tarkalleen mihin mikäkin sijoittuu ja mikä silmää miellyttää.Tietää mistä aurinko paistaa ja minne se laskee, minkä näkymän edessä haluaa nauttia kahvikupposen ja mikä on pimein nurkka sijoittaa telkkari. Pieniä juttuja, mutta arjessa aika isoja.

Esimerkiksi tämä vintagekeittiömme, meinasin sen vaaleudenkaipuussani maalata samointein kokovalkoiseksi.
Onneksi mua himmailtiin ja kyökki seisoi paikallaan kuukauden jos toisenkin.
Nyt mielestämme keittiössä kaikkein parasta on tuo alkuperäinen kaunis puupinta kaapinovissa. Se tekee särmän koko pirttiin. Sitä ei olisi koskaan saanut enää maalin alta takaisin ja tuo on ehdottomasti kodikas, lämmin ja kaunis pinta. 

Sama pätee moniin huonekaluihimme, olemme antaneet ajan, patinan ja elämän näkyä ja ne tuovat omaa särmäänsä tänne.
Tavaroita ostaessamme annamme niiden etsiä paikkaansa ja liian herkkään en enää tartu maalisutiin, alkuperäistä kun on mahdoton enää palauttaa. 





tiistai 17. toukokuuta 2016

Keittiön "uusi" pöytä...


Meidän keittiön pirtinpöytä oli kiva, ja tarina sen takana lämmitti kovasti.
Äitini on sen aikanaan teetättänyt vaarini metsästä kaadetuista puista.
Meidän suvun naiset arvostavat kotimaista käsityötä ja pöydän oli tehnyt siihen aikaan kymmeniä vuosia sitten, ainoana naisena suomessa veneenveistäjänä toiminut leidi.
Mutta se oli auttamattomasti pieni ja epäkäytännöllinen...
Lopulta torista löytyi ihan naapurista tämä wanha pöytäkaunotar tuoleineen ja kaupat syntyi samointein.
Edellinen pöytä on juurikin passeli ja sopii hyvin "kesähuoneeseemme".
Tämä uusi, tai no vanha uusi sopii mielestäni tänne ja nielee helposti 8-10 hengen pöytäseurueen.


Matoksi tuohon olisi niin ihana sellainen vaalea villamatto, mutta ymmärtenette että käytännön syistä tämä ruskea on ihanteellinen. Ei näy lika, ja koirat saa huoletta kuorsata pöydän alla lempipaikassaan.




 Meidän lapsilla on liikuttava tapa kipristää jalat alleen aina istuessaan.
Söpöä, mutta arvatkaapa miltä nuo päälliset näyttää kun sankarit juoksee paljain jaloin ulkoa ja istahtaa tuohon.
Juuri siksi nämä kierrätyshuonekalut on ihania, ei tarvitse varoa kolhuja ja päälliset voi uusia vaikka joka viikko.




sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Keittiössä...




Tiedättekö mikä on aivan ihanaa.
Aika simppeli juttu, mutta se, kun saa pitää ikkunoita auki!
Ihana istua kahvilla keittiössä avoimen ikkunan edessä ja kuunnella linnunlaulua.
Jotenkin niiiin villiä pitkän talven jälkeen, hah.


Mun makuuni iskisi tällä hetkellä  vaaleus, väljyys, harmonia ja seesteisyys.


Mies taas pitää väreistä, antiikin keräämisestä ja eräänä päivänä kun siivosin jääkaappia kuorruttavat värikkäät piirustukset pois, tuumasi hän heti että toivottavasti lapset tehtailevat ovet taas pian täyteen. Hänen mielestään jääkaapinovet ilman piirustuksia ovat alastomat :D.
Hän pitää kodikkaana värejä ja elämisen jälkiä.

Meillä on sitten osa huoneista karsitumpaa ja vaaleampaa ja osa värikkäämpää.
Kompromisseja, ja tykkään kyllä, kodikasta molempien mielestä.
Kaikkien lempparijutut yhden katon alla.
Mies kotiutti meille tälläisen  wanhan metallikyltin yksi päivä.
Kieltämättä, tuollaiset värikkäät, rouheat yksityiskohdat luo kivaa fiilistä ja kodikkuutta.











Rautakauppatärpit...


Mun shoppailut nykyään keskittyy rautakauppaan tai ruokakauppaan.
Olen laiska shoppaaja, kun tarvitsen jotain, olen sitä mieltä että se ennenpitkään sattuu eteen kun pitää silmänsä auki. 
Mulla on pienehkö fiksaatio pukea poppootamme samantyylisiin vaatteisiin ja olen haaveillut pitkään nahkaisista ajokengistä.
Mulla on ennestään ollut tuollaiset mustat nilkkurit joita olen käyttänyt ja arvatkaapa oliko onni suuri kun satuin huomaamaan rautakaupan ratsastustarvikeosastolla ALE-kyltin, minähän en ratsasta mutta kaikenlaiset alekyltit vetää mua magneetin lailla.
Voihan onnenpotku, suuri lavallinen mustia nahkakenkiä koossa 32-44 kahdellakympillä!
(ajokenkien hinnat on nykyään tähtitieteellisiä)
Kenkälaatikossa luki "riding boots" ja siihen tarkoitukseenhan nää menikin, ei hevosen ulkoilutureissuun mutta prätkän kanssa kesäisiä teitä kirmatessa juurikin passelit bootsit.
Niin että taasen vanha totuus piti paikkansa, kun ei hötkyile niin tavara löytää etsijänsä luo kyllä.
Rautakaupat rokkaa! :D






lauantai 14. toukokuuta 2016

Pihalla...


Heippa!

Ollaan koko viikko oltu ihan pihalla.
Tiedättekö kuinka ihanaa on saada nätistää, istuttaa, kuopsuttaa ja sisustaa pihamaata, viimekesänä pystyimme vain keskittymään roskien kärräämiseen tontilta jota oli käytetty lähestulkoon kaatopaikkana vuosikymmeniä.
Arkistojen kätköistä löysin kuvia viimekeväältä. Päiväys oli 4 toukokuuta, eli tasan vuosi sitten.


Lyylikin siellä niin pikkuinen <3
Hauska tuo ilme, muistan kun se oli ihan pahana kun laitoin sen naruun kuvan oton ajaksi että tulee karvakamukin kuvaan. Mökötti.
Se on sellainen vapaa sielu tuo Lyytikki että tykkäisi vain juoksennella vapaana.


Tässä kuvassa jätettä on jo viety pihasta ja talosta noin kolmisenkymmentä kuormaa.
Voitte kuvitella miten turhauttavaa hommaa tuo roskarumba olikaan.


Tämä kevät tuli niin ajoissa että maalaus urakka potkaisi uskomattoman hyvin käyntiin. Kohta talosta on jo puolet skrabattu, maalipesty ja maalattu, jes!
Maalipinta piti "vain hioa irtomaalista" mutta käytännössä tämä on hiottava melkein puulle asti, argh!


Ssain upeaa apua ja neuvontaa Virtasen maalitehtaalta.
Valitsimme Virtasen maalit niiden kestävyyden, hengittävyyden ja helppouden takia.
Olimme kuulleet hyvää tuotteesta.



Ihanat ystävät lainasivat hakitelineitä jotka ovat aivan must! Kiitos.
Ollaan ensin hiottu ja pesty toinen puoli ja maalattu valmiiksi ja sitten siirretty taas tellinkejä etiäppäin.

Sävykin sattui menemään juuri nappiin, ihan sama sävy mikä tässä löytyy listojen alta, on vaan päässyt vuosikymmenien aikana haalistumaan, mutta haalistumattomat kohdat ovat lähes identtiset tämän sävyn kanssa.
Sävy löytyi perinnemaalikartastosta.





On se vaan nyt edustavampi.
Pieni sininen. Ainoa mikä silmiä särkee on tuo ilmalämpöpumppu. Ruma mutta käytännöllinen.
Mies olisi rakentanut kyllä sellaisen rimoista tehdyn maisemointilaatikon, mutta en antanut.
Tykkään perehtyä asioihin ja pitkän vertailun ja googlettelun jälkeen tulin siihen tulokseen että moni on huomannut sen laatikon estävän ilmankulkua, lisäävän energiankulutusta ja härvelin teho-hyötysuhde on laskenut.
Niin tai näin sitten käytännössä, mutta mies ideoi tuollaiset ruostuneesta pellistä taivutetut kannakkeet ja taivutteli siihen päälle pläkkipellistä katon.
Ei maisemoi yhtä hyvin kun puinen laatikko ympärillä, mutta onpahan käytännöllinen.




Wanhaan taloon kuuluu omenapuu, niinpä lasten kanssa sellainen istutettiin eilen, se on niin ihana, saatiinpa omasta kompostista jo mullatkin.
Ihanaa kun vihertää!




maanantai 9. toukokuuta 2016

Radiohiljaisuus...


Että miksi ei blogia pukkaa :D
Sen ajan kun ei olla palkkatöissä, on möyritty kasvimaalla, kaadettu pihasta puita ja pilkottu niitä, ja SKRABATTU maalia, äh että sitä onkin skrabattu!
Kädet krampissa ja korvakäytäviä myöden pölyssä.
Muttamutta, tien puoleinen seinä komeilee jo maalissa ja se on niiiin kaunis.
Maaleista ja muusta lisää jahka saan vapaan päivän niin että vettä tulee saavista kaatamalla pakottaen emännän sisään.
Siihen saakka olen jokaisen aurinkohetken ulkona.
Talvi oli karmea ja kun tuo möllyskä paistelee, tuntuu kun saisin taas henkeä, näkisin asiat selvästi ja arkikin maistuu makeammalle.