Old School....

Täällä on ollut jo kohta kuukauden päivät meneillään "projekti piano".

Löysimme mainion virittäjän, hän on joka toinen viikko käynyt kiristelemässä ja ruuvailemassa,  tuollaista 1800-luvun vanhusta ei kerrasta voi rykäistä vireeseen, muuten on kielet poikki.

Näyttää siltä että jää muutenkin paria pykälää alemmas sointi symppiksellä vanhuksella, katsotaan miten käy.

Kaunishan tuo on kun mansikka, (mies sanoo sen tuovan mieleen lännenelokuvien kapakan pianon jota jokin stetsonipäinen karju naputtelee hämyisessä nurkassa) joku käytännöllisempi olisi ostanut nykyaikaisen ja helposti viritettävän version.

Mutta kun on ikänsä kiivennyt pylly edellä puuhun niin mihinkäs sitä tapojaan muuttamaan.

Vaikeimman kautta tai ei ollenkaan.

Samaa aihetta juuri pohdin kun noita meidän vanhoja prätkiä olen polkenut kuuppa punaisena, nahkahousut hiessä, milloin duunin pihassa, milloin kaupan edessä. Se on taidetta että saa ryypyt, bensahanat ja kohokammiot oikeille paikoilleen universumissa ennenku edes kannattaa yrittää ja siltikin saa potkia itsensä väsyksiin.

Että voi pojat kun voisi vaan napista painaa ja wrum! Sähköstartti, sen omistava ei tiedä mitään siitä kuinka on nilkat kestomustelmilla koko ajokauden, kuinka kengistä liimaukset pettää ja kuinka kinttu on krampissa ikuisen polkemisen jäljiltä.

Mutta sitten mietin että onhan se aina riemu kun se vihdoin jyrähtää tulille, sähköstartti-ihminen jää tietysta alkukantaisesta kokemuksesta paitsi.

Että ehkä 2000-luvun piano ei kaikessa helppoudessaan olisi ollut meidän juttu, jatketaan tätä old school meininkiä  :D

Ystäväni poikkesi aamubrunssille viimeviikolla ja toi kamppeet munakoisopizzoja varten, minulle ei jäänyt hommaksi kun keittää lattet. Voisiko ihanampaa starttia päivälle ollakaan!

On tullut väsättyä hänen reseptillään näitä terveellisiä herkkuja useammankin kerran.

MUNAKOISOPIZZAT

Yhdelle tai kahdelle

Valmistusaika 25 min

1 iso munakoiso

1 rkl oliiviöljyä

(mustapippuria)

suolaa

kuivattuja yrttimausteita, itsellä urtekramin cajunmix tai oreganoa

Täyte

tomaattipyreetä

½ punasipuli

kirsikkatomaatteja

noin 2 dl luomumozzarellaa

tuoretta basilikaa

1. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Leikkaa munakoiso noin 1 cm:n paksuisiksi siivuiksi pituus- tai poikkisuunnassa. Sivele munakoisoviipaleiden päälle oliiviöljyä molemmin puolin ja mausta  haluamillasi yrttimausteilla.

2. Paista noin 15 minuuttia pelkkiä öljyttyjä koisoja, kunnes munakoisot alkavat hieman pehmetä. Kuori ja silppua sipuli, viipaloi kirsikkatomaatit. Nosta uunista ja lisää pinnalle tomaattipyree, sipulisilppu, kirsikkatomaatit ja juusto.

3. Paista vielä noin 5 minuuttia, kunnes juusto on sulanut. Ota uunista ja revi pinnalle tuoretta basilikaa. Tarjoa ja nauti!

Hellou!

Heippa, täällä ollaan.

Mulla oli pidempi vapaa tässä ja se kului peiton alla horkassa hytisten, kovassa migreenissä oksentaen. Olisihan ne vapaat voinut muutenkin käyttää.

Vaikkakin samperin hyvät deetoxit päällänsä kun 42 tuntia vetäny unta palloon ravinnotta ja oksentaen.

Vakavasti ottaen luulen että kroppa käskee. Ei enää pyydä vaan käskee vähän hidastamaan tahtia.

Vanheneminen ei ole kivaa, mieli on kymmenessä projektissa mutta kropan rahjus ei jaksa perässä.

Uuteen viikkoon.

Ehkä vähän vähemmän kieli vyön alla juosten.

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Kauneuden kaipuu...

Olen armoton esteetikko.

Mieheni sanoin "jos se sun mielestä on nätti ni sen ei tarvi olla käytännöllinen"

Ollaan molemmat vähän boheemeja ja nähdään potentiaalia oudoissakin jutuissa.

Tämä kuvan lamppu on metallikierrätyslavalla sojottanut ikivanha hitsauspöydän metallilamppu.

Se luo täydellisen valon makkariin.

Ei käytännöllinen lukulamppu, mutta sitäkin kauniimpi.

Luin sen Kon Marin kirjan ja osan ajatuksista allekirjoitan, osa menee mielestäni yli.

Olen hakenut tasapainoa ja karsinut elämästä tavaroita ja asioita jotka vaikeuttavat, hidastavat ja tekevät arjesta raskaampaa.

Olen laittanut tavaraa pois isolla kädellä ja huomannut siivouksen helpottaneen, kaappien tyhjentyneen ja olon keventyneen.

On helpompaa, seesteisempää ja tehokkaampaa siivota kun roinaa ei pursua.

Mutta mikä kaikkein hätkähdyttävintä, ne tavarat jotka jäävät, jotenkin loistavat, näyttävät kauniimmilta ja ottavat paikkansa, kun niiden ei tarvitse kilpailla tavararöykkiöiden ja koriste-esineiden rinnalla.

Esteetikon silmä vaati Enfieldiin "vanhennusta"; vanhempaa satulaa, tankoa ja kauniimpaa ilmanputsaria, vielä kun vilkut vaihtuvat aivan pieniin ja kauniin mallisiin ja takavalo vanhaan niin tuo on minun silmääni kauneuden huipentuma <3

 Työmatkat ovat muuten taittuneet tuolla kun siivillä.

Hymy korvissa, ripsivärit poskilla (koska esteetikko käyttää vain avokypärää, umpikypärän visiiri on liian kakstuhattalukua) ja itikoita hampaidenvälissä duuniin saapuminen herättää välillä oudoksuntaa.

Kaunista loppuviikkoa!

These days....

Ideatulva ihanasta hotellista....

Tajusinpa kaivella kuvia toissaviikonlopulta kun mieheni kanssa oltiin vähän juhlistamassa merkkipäivää isolla kylällä. Hän oli varannut huikean kauniin, vanhan hotellin ja minä pylly pystyssä 

kuvailin mattoja, kaakeleita ja yksityiskohtia.

Harmittelin kun enää ei ole mitään sisustettavaa hetkeen, olisin suoraan ja kursailematta nyysinyt useammankin idean.

kolme lempiblogiani tekevät parhaillaan kylppäriremppaa ja tunsin pienen kylppäriremppakateuspiston sydänlastassa. 

Tää klosetti oli vaan niin tyylikäs...

Huoneiston saunassa oli mitä kauneinta ohutta sormipaneelia ihanilla yksityiskohdilla ja suihkukopissa hapotettu kuvio lasissa.

Ihania yksityiskohtia.

Ideoin meille kerran paperille kaapin vanhasta ovekarmista ja ikkunallisesta peiliovesta.

Se jäi toteuttamatta kun ei ollut sopivaa paikkaa niin isolle rakennelmalle.

Täällä oli kuitenkin tilaa ja löysin eräästä nurkasta visioni livenä, vanhan kauniin lasioven takana oli valaistu tanko takeille!

Kiitos rakas kivasta viikonlopusta!