tiistai 29. maaliskuuta 2016

Toiveita?



Mulla iski jokin suuri blogityhjyys.
Pitäisi, täytyisi, olisi pakko.
Kamalasti duunia kesää kohden mutta olisi kiva nollailla ajatuksia bloggaamallakin, tallentaa muistoja...
Mietin muutamia aiheita joita postailla...


...tässä kämpässä parasta on roso, eletty elämä, talon iän ja elämänvaiheiden näkyminen.
Ajattelin näytttää kuvina mitä sillä tarkoitan, mutta toisaalta...


Myöskin vaatehuone rupeaa olemaan valmis ja säilytysratkaisut mietittynä, sitäkään en ole valottanut yhtään...


Mies löysi torista vintagelampun makkariin ja saatiin vihdoin piste iin päälle ja tuo huone valmiiksi kokonaan, josko siitä kuvia.




Joten ajattelin kysellä, jatkanko sitä remonttipäiväkirjaa osalla kolme, jotakin näistä aiheista...vaaaiko ihan muuta, ulkonakin rupeaa kohta tapahtumaan talon maalauksen tiimoilla, pihavajan kunnostuksella jne.
Runsaudenpula.
Help.
Mikä aihe olis pop ja rock?






torstai 24. maaliskuuta 2016

Pikku hyllykkö...

Mieheni alakouluaikoina tekemä pieni maustehyllykkö on pyörinyt kaapin perukoilla. Kellastunut puu ei oikein iskenyt mutta hylly oli söpö ja ajatus siitä kuinka pikkukourat ovat sen naputelleet aikanaan kasaan.


Vintage paintin pienet kalkkimaalipurkit kaivettiin taas kaapista ja kymmenen minuuttia, yksi kerros maalia, parin tunnin kuivaminen ja hylly tärähti jo seinään.
Kalkkimaalit on tälläselle luonteeltaan levottomalle aika jees juttu kun saa nopeasti valmista!
Söpö tytön huoneessa.


perjantai 18. maaliskuuta 2016

Kodistaja...


Olen miettinyt sisustamista.

Muutamasta lempiblogistani särähtää silmään, kuinka kodista on sisustettu mies pihalle.
"rempattiin ukon huonetta, minä valitsin sinne... ihana kevään sävy, sopii silmääni, lajittelin rumat varusteet ulkovajaan..."
Ukko tuskin valitsisi ihania kevään sävyjä man gaveen.

Myönnän, että olen välillä ollut sisustustyranni, torpannut suoralta kädeltä Sandelsin logoin varustetut aurinkovarjot ja prätkäposterit, mutta silti voisin väittää että yhdessä ollaan koti tehty, mies valitsi puolet tapeteista, minä puolet.
Mies halusi krouvia metallia, minä vanhanajan maaleja, ne sopivat hyvin yhteen kun pistää sopimaan.

   Ja hitsi että nielaisin ylpeyteni kurkkuun ja myönsin ukkokullan valinneen parhaan sävyn Porin mattiin ja kauniimmat tapetit kun meikäläinen olis ikinä osannu ideoida.

Moni vetää kauden trendivärein seinät ja hankkii ne kauden hoteimmat kalusteet miettimättä miltä ne näyttää kymmenen vuoden kuluttua, keskustelin kerran jäteaseman miehen kanssa ja hän kertoi kuinka kauden    trendikamppeet päätyy sykleissä kaatopaikalle, oli juuri menossa erään männävuosien hittikalusteen poisheitokuukausi ja hän näytti röykkiöittän ko. mööbeliä pinottuna.

Myönnän että sisustuslehdet inspiroi, olen ihan sisustuslehti-addikti ja rakastan katsella kauniita kuvia kauniista kodeista. Poimin myös silmää miellyttäviä kauden kapistuksia omaan kotiin,  ja joitain uusia ideoitakin, olipa ne trendejä-tai ei, mutta mietin aina että onko se sellainen joka kestää aikaa ja sisustussilmää.

Eräs ilta pohdiskelin että oikeastaan en ole sisustaja ollenkaan, en ole ikinä osannut elää trendien tahdissa, tai tehdä muodikkaita kokonaisuuksia. Olemme enemmänkin"kodistajia".

Me olemme yrittäneet tehdä kodista käytännöllisen, mukavan ja toteuttaa koko perheen ideoita.
Olen hammasta purren katsellut kuinka yläkerran aulaan ilmestyi kuivattu hauen pää, dartsitaulu ja valtavat retrostereot. Olin ajatellut jotain ihanaa antiikkisohvaa, viherkasveja ja 50-luvun jalkalamppua.
Nykyään hauen pää ja mä tullaan jo toimeen ja dartsitaulukin istuu tapettiin ihan kivasti. Meillä väkisin sisustaminen ei onnisu (enää), yhteinen kodistaminen on paljon mukavampaa. Me viihdytään täällä ja jotenkin noi kaikki makaaberit, oudot kapistukset sopii meidän outoon huumoriin ja vieläkin uniikimpaam "makuun" :D


Uniikista mausta tulikin mieleeni kuinka onnekas olen.
Mun elämän tärkeimmät miehet tajuaa että ei joka likka halaja rubiineja ja rehuja. 

Jotkut yksilöt liekittyy pärinästä, paukkeesta ja bensankatkusta.
Tippa tuli linssiin kun pihalle tönättiin maailman ehkä kaunein kapistus, vanha ROYAL ENFIELD!

Siis mun murustahan ei pakkaseen jätetty joten tuossa se nyt tönöttää keskellä olohuonetta ja on kaunein sisustusesine nevö!

Hienovaraisesti toivoin satulan vaihtoa vanhempaan, uutta stongaa ja silmää hivelempää ilmansuodinta ja tuo ihana mies on metsästänyt osia ympäri suomea, haaveissa on että tuosta kuoriutuu Ace Racer-hengessä hienovaraisesti muokattu vintagepyörä.
Täytyy sanoa että afaltti polttaa niin maan kuumasti että nahkatakki ja ajobuutsit on jo rasvattu ja kaasukäsi nykii.


Mukavaa viikonloppua!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Maaliskuu

Mulla auringonvalon lisääntyminen särähtää suonissa kuin sadan voltin energiapiikki.
Väännän terveellisempää ruokaa, remonttifiilis on tapissaan, järjestelen... äh, siihen liittyen- menin onneton ostamaan sen paljhon hehkutetun Kon Mari siivouskirjan ja voi pihkura, oon lajitellut, kollaillut ja ulkoistanut romua rystyset verillä viikon päivät!



Keittiön kaapit on järjestyksessä...


...sekosin kampaajalla ja liukuvärjäytin pinkit latvat...


...ja flippasin narsisseista ihan kympillä.
Kaunis ajatus oli muistaa nostaa nää illalla sisään, mutta ylivilkkaan kauniit ajatukset jää kauniiksi yrittämyksisksi, kun aivot syöttää matskua liukuhihnalta.

Mutta oli se kyllä kaunista huurretaidetta aamulla töihin lähtiessä.

Että mää oon taas heränny henkiin auringon myötä, ihana, ihana aurinko.

Mukavaa viikkoa sinne!

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Pienen pöydän pieni muutos.

Meillä on pyörinyt paikkaa hakien tälläinen pikkupöytä.
Aikanaan sillä, ah niin yleisellä tummanruskealla maalattu mutta jo kauniisti kulunut. Tummana oli niin raskas. mutta en silti raaskinut uittaa maalissa, mulla on sellainen kunnioitus vanhaan patinaan.

Olin tilaillut Vintage paintin pikkupurkkeja nipun, ovat kivoja pikkuprojektien varalta ja tuo 100ml purkki on yllättävän riittoisa.


Old Turquose  sävy miellytti kovin silmääni, ja on lähellä sitä orkkista vihreää joka monista meidänkin kalusteista kuoriutuu sieltä vanhojen maalikerrosten alta.


Nappasin isännän vanhan tennissukan ja hieroin ihan vain tipan kauttaaltaan levyn pintaan, tulosta ihmeteltyäni sipaisin päälle vielä toisen ohuen kerroksen.
Mielestäni tämä on aika kiva nyt, tai ainakin löysi vihdoin paikkansa, rimmaa nimittäin kivasti pianoseinäänkin.






Ps. mulla on tapana ottaa arkisia kuvia, en sommittele tyynyjä nätisti tai pyyhi pölyjä.
Meidän huvikumpu on tälläinen...
Näissäkin kuvissa pönöttää koirankarvoja, sormenjälkiä, dvd pinoja, lelulaatikoita ja lattialle pudonneita piirustuksia.
Jotenkin olen ajatellut että arkirealismi saa näkyä ja kuulua, 
en osaa stailata vaan räpsin kuvia sieltä täältä ihan arjen timmellyksessä.

Pitäisikö mun alkaa enemmän stailaamaan kuvia ja somistamaan.
Onko arkiralismi pölyineen lohdullista katseltavaa vaiko haluaako blogia lukeva nähdä suoria verhoja ja puhtaita sohvanpäällysiä, mietin että pitäisikö näihin kuviin panostaa enemmän ja luoda illuusio täydellisestä järjestyksestä ja harmoniasta, mitä te olette mieltä, millainen on hyvä blogi?