keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Lämpöä tupaan...


Kysyttiin vanhan talon lämmityksestä.

Tuleva talvi on ensimmäinen yhteinen sinisessä.

Edellistä kotiamme lämmitimme puilla, patterit olivat päällä oikeastaan vain kun olimme reissussa.
Siinä kodissa huonekorkeutta oli yli kolme ja puoli metriä ja rakennusvuosi vuosisadan vaihteen tienoilla.
Puita kului.
Paljon.

Toisaalta meillä on nyt kaksinkertaisesti neliöitä joten puita menee täälläkin.


Jokainen talo on yksilö joten mitään nyrkkisääntöä tuskin on.
Me olemme huomanneet että 1 1/2-2 pesällistä kerralla on hyvä, enempi menee vain harakoille, ei nuo määräänsä enempää varastoi lämpöä.

Lämmitämme aamuin illoin kovilla pakkasilla, kerran päivässä lauhkeammilla.
Jos uuni on huono vetoinen tuon alaluukun kautta kannattaa lämmittää nyrkillinen paperia, meillä katon pesu sai hormit märiksi ja lämmittelin kuumailmapuhaltimella tuolta alaluukusta.
Toimii.

Samaa kikkaa käytän muutenkin jos veto on jostain syystä huono.
Säännöllisellä lämmityksellä veto pysyy hyvänä ja piiput kuosissaan.


Näissä nykyisissä tulipesissämme ei ole sitä tuhkaluukku-arinasysteemiä, mies on meillä nakerrellut tälläisiä irtonaisia metallitasoja, palaminen on parempaa kun puut saavat ilmaa alta.


Toki tälläinen vanha talo ei koskaan ole yltiölämmin, aina vetää jostain ja se kuulunee pelin henkeen.
Villasukkia meillä on eteisessä suuri korillinen josta vieraatkin saavat napata omansa.
Olen asunut talossa jossa talven aikana lämpö ei noussut yli kolmentoista asteen kertaakaan.
Siihenkin tottui, yöt ainakin nukkuu paremmin viileässä.

Toki nykyinen koti on ajatuksella kunnostettu niin että talvisinkin olisi mukavan lämmin.
Sijoitimme ilmalämpöpumpun niin että kun alakerran uunit ovat päällä, se automaattisesti tunnistaa että tulisijat on sytytetty ja rupeaa kierrättämään ilmaa, eli jakaa lämmön tasaisesti huoneistoon.
(tuo kierrätystila vie sähköä vähemmän kun lukulamppu, mutta saa tulisijan lämmön tehokkaasti käyttöön).

Sijoitimme myös joka huoneeseen patterit, jos lämpö laskee alle plus kuudentoista termostaatit haistelevat tilanteen ja läppäävät patterit päälle.
Eivät ole vielä kertaakaan päälle pärähtäneet.
On ihan kiva jos talon voi jättää talvellakin viikonlopuksi yksin.


Tulisijojen lämpö on pehmeämpää ja kotoisampaa kuin mikään muu lämpö.
Lämmityksestä tulee rutiini, herätessä ennen kahvin keittoa syttyy valkeat, ja kolmeen tuntiin ei kyllä lähdetä mihinkään, ennenkun saa pellit kiinni.
Nyrkkisääntönä meillä että pellit kiinni vasta viimeisenkin hiillospalan sammuttua.
Oma nuohooja muuten on kullanarvoinen tietopankki, siinä sutarin käynnin yhteydessä kannattaa kysyä kuinka juuri sitä omaa tulipesää kannattaa käytellä.



Puuhellan nopea lämpö on kuin ystävän halaus aamulla ja pannukaffen voittanutta ei ole.

Meillä hormit vetelevät viimeisiään, emme uskalla niitä alkuperäisiä tällähetkellä lämmittää ja täällä onkin aloitettu piipunpäiden korjausmuuraukset.

Tämän jälkeen tehdään hormien slammaukset.
Slammaus tekee piipusta käytännöllisesti katsoen uuden ja uusi pinta on kivenkovaa. 
Hormin putkitus vähentää vetoa, hormin tilaa pienentäessään, mutta slammaus ei piippua juurikaan pienennä joten vetokin säilyy.

Mielestäni tämä on oikea tapa vanhan piipun korjaukseen, täällä sivustolla on hyvä tiivistelmä operaatiosta. (vaikka emme kyseistä firmaa käytäkään).

Tekijöiden hinnoissa on valtavia eroja ja tämä on niitä hommia joissa ei kannata tuijotella pelkkää hintaa, kun työ on tehty hyvin, oikeilla aineilla sille saa 10 vuoden takuun.


Hormien slammaus tässä talossa ei ole läpihuutojuttu, erikoisten rakennusratkaisujen vuoksi, ja siitä syystä myös melko iso urakka, mutta maksaa itsensä pian takaisin lämmityslaskussa, puut mies meillä bodaa itse metsästä työn vaivalla.

Myös piipun hattu on asia jota lämpimästi suosittelen.
Täällä piiput olivat jääneet käyttämättä vuosiksi, sadevesi satanut, jäätynyt ja sulanut rapauttaen hormeja reippaasti, hattu olisi hidastanut prosessia.

Onneksi ovat slammauksen jälkeen kuin uudet.
Mies taivutteli pläkkipellistä jo mitä kauneimmat piipunhatut ja tönö saa uudet hattunsa heti slammautyön jälkeen.

Lämmintä syksyä!

tiistai 22. syyskuuta 2015

Tunnari...

Heip, pitipä vaan kertoa että meidän sinisellä muuten on ihan oma tunnari;

     KLIKKK:   Louis Armstrong- Blueberry Hill

Kun ostimme tämän talon nettiin ilmestyi puolesta-vastaan palsta, jolla ihmiset arpoivat onko joku hullu sen mennyt kunnostamista varten ostamaan, vaiko nytkö se puretaan.

Purkupallon kannalle taidettiin keipahtaa enemmän, mutta väliäkö tuon...

Yksi talon lempinimistä vanhojen asukkien keskuudessa oli BLUEBERRY HILL.

Mies eräänä päivänä muisti sen olevan yksi Armstrongin biisi ja näin tämä päätyi pienen sinisen tunnariksi :D

Tämän tyylinen musa täällä soi muutenkin aamusta iltaan...

maanantai 21. syyskuuta 2015

Olohuone, ennen ja nyt...



Ostohetkellä olohuone näytti tältä.
Mies rahtusen sarkastiseen sävyyn tokaisi kauppakirjat kourassa "kulta, tämä KAIKKI on nyt meidän!"


Meillä oli jalo ajatus purkaa patjat osiin, puuosat sytyiksi, jouset metallinkräykseen jne.
Ensimmäisen patjan ruodittuaan mies kyhäsi kaatopaikkakuorman, tuskin oli yhtäkään ihmiskehon eritettä jolla noita ei olisi marinoitu.
Että tälläistä maalaisromantiikkaa on ollut ostaa autiotalo.
Vaan yhteinen haave omasta kodista kantoi läpi ensimmäisten kuukausien tarpomisen.
Monet kerrat naurettiin kun kahdestaan kannettiin saastaa tuolta tammikuun pimeimpinä iltoina, samanlaiset, siniset pilkkihaalarit päällä bilteman otsalampuissa ja turvakengissä (sähköä ei tietenkään ollut, oli kylmää,koleaa ja likaista).  Oltiin kun kaksi ylisuurta smurffia.


Jos kaikista pulloista olisi saanut pantin, oltaisiin kustannettu projekti niillä sadoilla tyhjillä pulloilla, vaan kun eivät simpura olleet.



Pitkään väännettin kättä huokolevyttääkö ruma ruskea seinä ja tapetoida, vai ei, taivuin maalaamiseen lopulta.
Hyvä tuli.



Tässä on ollut vanha ulkoseinä ennen laajennusta ja tuossa ikkunan reikä.
Välissä lehdet vuodelta 1906.
Meillä ei ole minkäänlaisia dokumentteja talosta, onneksi se itse kuiskailee tarinaansa, pieniä vuosilukuja, vanhoja tavaroita, lehtileikkeitä...

Autiota taloa ostaessa viisainta on käydä talo läpi pohjamutia myöden-kirjaimellisesti.
Olohuone avattiin, vanhat purut piti imeä pois (kiitos jonkun neropatin joka oli tasoitellut sokkelia nätiksi ja muurannut samalla koko olohuonekulman kissanluukut kiinni).
Keittiö-ruokailuhuonepuolen luukut olivat isot ja auki kaiken aikaa, joten siellä kaikki oli kunnossa ja selvisimme purujen lisäyksellä.
Olohuone-vierashuonepuoli sen sijaan oli, niinkuin olime varautuneetkin täysin korjattava.
Avasimme lattiat ja harmitus vain näiden kahden huoneen lautoja ei voinuit enää säästää, purut olivat entisiä, imuauto ne kaksi huonetta imi maaperää myöden tyhjäksi kolmessa tunnissa.
Vastaavaa urakkaa aloitteleville lämpimästi suosittelen suurtehoimuriautoa.
Valtava säästö ajallisesti ja hermojen kannalta kun ei tarvitse säkittää puolimätää muhjua keuhkot vinkuen, kantaa peräkärryyn ja jurnuttaa kymmeniä kertoja kaatopaikalle.


Olin ensimmäisen kuukauden ajan puhunut 25 tuntia puhelimessa rakennusasioita koskevia puheluja.
Luin kaiken mahdollisen perinnekorjaukseen liittyen (yksi lempiblogini; puusuutari.blogspot)
Maaperä oli ulkopuolelta noussut ja nostanut kosteutta alimpiin hirsiin.
Ensimmäinen tontille saapunut asia olikin kaivuri joka kaivoi kivijalkaa kunnolla esiin.
Teimme ilmareikiä kivijalkaan.

Toinen kultaa kalliimpi vinkki vanhan talon pelastajalle on ammattitaitoinen vanhanajan hirsimies.
Sellainen joka oikeasti ymmärtää vanhan päälle eikä tuputa uudisrakentamisesta tuttuja vaihtoehtoja vaan osaa kuunnella taloa ja todellakin entisöidä eikä vain repiä maahan, korvaten hengittävyyden väärillä materiaaleilla.

Me onnekkaat löysimme erittäin osaavan rakennusmiehen täältä; Hirsiberia, käykääpä kurkkaamassa tuolta kuvista kuinka vanhoja taloja on saatettu vanhaan loistoonsa heidän toimestaan.

Tämä oli itseasiassa samalla säästövinkki, kun on joku joka osaa heti projektin alussa ammattitaidolla kertoa mitä kannattaa korjata, mitä ei kun itse ei ole ihan varma, ei tule tehtyä hutilyöntejä vaan osaan olla looginen. Vanhanajan hirsimies joka on ripeä ja tekee työnsä ammattiylpeydellä, se se vasta nopeuttaa ja selkeyttää asioita.

Meidän projektissamme tämä hirsimies vaihtoi nuo alimmat hirret (joka muuten vierestä seurattuna oli hänelle käsittämättömän helppo juttu, hän yksin muljautti uudet hirret niiden huonojen tilalle ihan tuosta vain.) Hän myös korjasi ulkovuorilaudoitusta ja rakensi lattiarakenteita...
Vähän oli orpo olo kun lattiat olivat iskussaan niin nopeasti ja hän oli poissa, vähän sama fiilis kun tuotiin esikoista laitokselta kotiin, "siis nytkö me sitten ollaan kaksin tän kanssa, wau!"

Mutta eipä se ollut sitten kun tartuttava toimeen, alle ilmansulkupaperi, siihen selluvilla, paperi jälleen ja lattialaudat.
Ne muuten kannatta porata hobao- ruuveilla suoraan ponttiin.
Jäävät ruuvit piiloon, yhtään kantaa ei näy ja jatkossa lattia on helppo purkaa kun kanta on pontin sisällä siististi eikä siinä päällä maalin peittämänä.
Tärkeimmät jutut taitaakin olla ehjä katto ja kunnon lattia sekä alapohjan hengittävyys, muun kerkesi sen jälkeen.


Pelkästään tämän yhden huoneen tehdyt asiat:

-vanhan lattian purku
-maaperän kantaminen pois ja kissanluukkujen lisäys
-hirsikorjaukset
-lattian uudelleenteko
-villoitus
-kaikkien 6 karmin hionta, lasitus, kittaus ja maalaus
-seinien ja katon hionta ja maalaus
-uudet sähköt pintavetoina
-pönttöuunin hionta ja maalaus pellavaöljymaalilla
-pönttöuunin muurausta ja huoltoa.

Onhan siinä hommaa, mutta kyllä se sitten palkitseekin!

Vai mitä olette mieltä...



...ihan viihtyisä olkkarihan siitä tuli, pönttöuunissa rätisee tuli, lasillinen punaviiniä ja hyvää bluesia, tässä huoneessa on paras tunnelma hämyisinä sateisina iltoina.










 Pönttöuuni oli liekitetty ja tuhkaluukussa luki suurella "ASH HOLE"



Näkymä vanhan ulkoseinän, nykyisen väliseinän ikkunasta oli jokseenkin...noh työntäyteinen.


Tästä teimme läpikulun ruokailuhuoneesta olohuoneeseen.








Kiinteä kaappi purettiin lattioiden purun yhteydessä ja numeroitiin.
Mies kasasi sen takaisin lattioiden valmistuttua.
Mulla olisi ollut tuohon sopiva hyllykkö, mutta mun mielestä tälläiset asiat kuuluu pitää paikoillaan...ne on osa taloa ja sen historiaa, joten se on palautettu siihen mihin se kuuluu...listat puuttuvat vielä.
Puuttuvat varmaan aika tovin kunnes saadaan akuutimpia hommia alta pois.




Näkymä vierashuoneen ovelta olohuoneeseen joulukuu 2013



 Alkuvuosi 2014


Kesä 2014


Tavoite oli saada alakerta muuttovalmiiksi puolessa vuodessa, kuukaudella meni yli...
Tämä projekti tuskin tulee valmiiksi lähivuosina, seuraavaksi ulkorakennus kun päätalo on valmiimpi. Minä pidän siitä että mulla on "kansalaisopisto kotona"-, aina saa rakentaa, veistää, maalata tai hioa, keskeneräisyys on mulle nykyään juttu josta jopa pidän.

Tykkään suunnitella miehen kanssa projekteja, metsästää kierrätysmateriaaleja ja antaa luovuuden kukkia. Mies löysi juuri perjantaina annetaan- palstalta suuria ikkunaruutuja, eilen niitä yhdessä leikkelimme, minä kittailen huomenna paikalleen.

Hyrisimme ilosta kun saimme vanhaa ,vanhaa lasia, ihan vain hakupalkalla ja ne saavat jatkaa elämäänsä täällä vanhoissa karmeissa kaatopaikan sijaan.

Meidän budjetti on mennyt naurettavan täsmällisesti, ehkä juuri tämän yhteisen kierrättämis ideologian ja innon takia.

Ihmiset heittävät niin paljon hyvää tavaraa pois että sillä määrällä rakentaisi talon tai pari päivässä.
Me myös teemme paljon itse, tilasin peltiä taas paikalliselta pajalta, mies taivutteli niistä meille kauniit piipunhatut käytännöllisellä mekanismilla jota nuohooja kiittelee.
Seuraavaksi hän lupasi taivutella kierrätyspellistä sellaisen söpön vanhanajan lipan tuohon kuistin päälle koukeroisilla kannattimilla.
Tää on meidän leikkikenttä ja tyhjä kangas.
Tulen joka päivä hyvälle tuulelle täällä...
Pieni sininen narisuttaa nurkkiaan ja lapset juoksentelevat...

Muistan eläväisesti paikallisen pankin rouvan ilmeen ja sanat kun hän käsitti MITÄ taloa varten haemme lainaa; "olettekos ajatellut että tälläisissä projekjteissa menee avioliitto, lapset tulevat epävakaiksi ja voi siinä mennä mielenterveyskin".
Olin sanaton, se on paljon se...

Seuraava pankkineiti iski killingit tilille siltä istumalta ilman sen kummempia, hän ei ollut nähnyt taloa, pelkästään innon pelastaa vanha talo.

Kiitos kysymästä avioliitossa menee paremmin kun koskaan, kohta tanssitaan 10-v hääpäiviä, meillä on paljon yhteisiä projekteja ja näpertelyä joka yhdistää.
Lapset ovat otettuja omista huoneistaan ja siitä että saavat autella mukana.
Vanhan talon osto on asennekysymys.
Vanha talo on kuin lapsi, se ei päästä helpolla mutta antaa paljon.







Näkymä olohuoneesta vierashuoneeseen 12/2013



Joskus tammikuulla





Tänään





 Kiinnostaako säilytysratkaisut vaiko vierashuoneen muutos enemmän ensi kerralla?

Ihanaa viikkoa ihanaiset!



maanantai 14. syyskuuta 2015

Mikä ihana valo!


Tälläisinä päivinä nämä omat nurkat näyttävät ihan kivoilta, pieni sotku ei haittaa, valoa tulvii jokaisesta ikkunasta sisään ja piristää ankeimmankin maanantain ihan uudelle tasolle.