keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Keittiöpuutarha...





 Sateisen kesän plussat; mun puutarhani kukoistaa.

...siinä ne plussat sitten olikin.


Tehtiin eilen kesäkeittoa ja pakasteltiin lehtikaalia syksyn pirtelöihin.






 Rahkeet ei ole riittänyt makuuhuoneen aloittamiseen, on niin paljon akuutimpia juttuja.
Meillä on siis vierashuone nyt makkarina, tykkään nukkua täällä.
Huomenna sähkäri asentaa loput alakerran sähköistä päälle, lastenhuoneissakin on jo johtoa...


Täällä asuu tälläinen arjen sankari.

Eilen käytiin alemyynneissä kun kollailin vaatteita ja tuumasin liian monen olevan reikäinen tai muuten vain nuhjaantunut kittana.

Lupasin että saavat valita asut aleista ja yhtäkkiä sovituskopin ovi pöllähtää ja kaveri on vaihtanut päälleen batman kostuumin supermies lippiksellä.
Keräilin herran omat vaatteet kopin pohjalta, kun hän jo viilettää kassalle.

Riipaisee juuri pukemansa vaattet päältänsä kasaksi ja heittää tiskille.
Jonoa seurannut mieshenkilö juniorimme toimista sangen huvittui johon kypsä kolme vee reagoi heittäytymällä lähes naggena keskelle tavaratalon lattiaa ja saamalla itkupotkuraivarit.
Kaikenmaailman virnuilijoita sitä voikin olla liikkellä...
Sillä hetkellä muistin miksi välttelen megamarketteja pienen arjen antisankarini kanssa.


Tänään leivottiin.
Tyttö odottaa tätiä ikkunassa laskien minuutteja. He lähtevät turkuun koulutarvikeostoksille ja serkun perhettä tapaamaan. Ens viikolla alkaa loma, varasin juuri risteilyn, joka lapsille luvattiin talokauppojen yhteydessä, hiukan venähti tämä lähtö, hassu juttu.



Mä kuuntelen Alicia Keysia, ulkona sataa kaatamalla, pitäisi tehdä tuhat juttua mutta just nyt juon teetä ja yritän jäsennellä kaikkia tekemättömiä töitä paperille. Niin ne on helpompi tehdä yksi kerralla, vetää viiva päälle ja huomata listan oikesti lyhenevän, että ei ne päivät turhaan sujahtele ohi.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Easy like sunday morning....



Maalailinpa yläkertaa, sävyn piti olla vanha vihreä, mutta aika perinteiseen tyyliin se taasen on jotain aivan muuta, kuinka vaikeaa voi oikean sävyn saaminen ollakaan, noh ihan jees noinkin.
Ehkä freesaantuu kunhan kerkeän maalaamaan tunkkaisen kellertävän katon vaaleaksi.


Rentous, arjen helppous.
Siihen tähdättiin tämän kodin kunnostamisessa (vaikka otettiinkin hullunrohkea ja työläs projekti niin elämän helpottamisesta voi silti puhua tässä prokkiksessa...).

Tänään mietin että, jo nyt moni asia rullaa hyvin, arki on helpompaa.

Vaikka meillä onkin ollut aivan ihania kaikki vuokraemännät ja isännät, lisäksi jokainen vuokrakoti on ollut kaunis ja uniikki (Viimeisin parolan aseman pihapiirin radanvartijantalo ihan erityisen kaunis, oikein kirjaankin päässyt tunnelmallinen koti! Kiitos näistä kahdesta vuokra-vuodesta ihanassa miljöössänne parolan asema) ...niin silti vuokralla saa aina varoa enemmän kun omaansa, tuntuu pahalta jos jotain menee rikki ja joutuu pyytelemään anteeksi, hankkimaan uutta, täytyy varoa enemmän, katsoa enemmän lasten leikkien perään , villeimpiä sisustusideoita ei ihan noin vaan idean pukatessa voi päräyttää tehden, ja niinedelleen...

Täällä on saanut toteuttaa jokaisen hassunkin idiksen.
Kaupat ovat ihan parin minuutin polkemisen päässä, pikkukylän lihatiski myy luomulihaa, kirjasto on kattava, kaikki tarpeellinen arkeen löytyy ihan tuosta.
Lasten koulu sijaitsee parinsadan metrin päässä, kaveritkin ovat lähellä...ja harrastukset.





Kesäruokakin on helppoa ja hyvää, vaikka tehtävää on järkyttävästi ennen talvea, katto maalattavana, alapohjaa pitää kaivaa, tehdä lisää kissanluukkuja, eristää vintti, samoin kylmä aulatila lämpimäksi, sisäpokat ikkunoista on vielä kittaamatta ja lasittamatta...silti arki on hyvää ja rullaa yhä enemmän omalla painollaan.


Lounassalaatti;

Lehtikaalia
salaattia
pähkinöitä
vanhaa goudaa, parmesaania
kesäsipulia
oliiviöljyä
balsamicoa
mansikoita
Kylkeen maalaisleipä ja kulhollinen oliiviöljyä johon dipata.


Leivän tein näin;

Litra nestettä johon hiivaa 1 1/2-2pss (kuivahiivaa)
siirappia tai intiaanisokeria, suolaa,
ruista, spelttiä, vehnää, siemeniä niin paljon että taikina jää kosteahkoksi, puuromaiseksi.
Voitelin valurautapannun ja kaavin siihen kohonneen taikinan, kohotin hetken ja uuniin 225 asteeseen kunnes valmis.
Helppoa, ei tarvitse sotkea käsiään :D


Jälkkäriksi tänäänkin maistui turkkilainen jogurtti, hunajalla, pähkinöillä, mustikoilla ja ripauksella intiaanisokeria...Melko kilttiä, mutta niin hyvää.

Vanhassa kodissa astiat olivat korkealla avohyllyissä ja minä tiskasin.
Toisinsanoen katoin, pesin ja kuivasin, koska kaikki oli vähän vaikeasti saatavilla mini-ihmisille.


Nyt eloa helpottaa hirveästi kun aterimet ovat kipoissaan, lautaset alakaapeissa ja tiskikone rallattaa.
Olen pyytänyt lapsia kattamaan aina pöydän ja laittamaan astiat ruoan jälkeen koneeseen, eipä uskoisikaan kuinka paljon helpottaa mun työmäärääni noinkin pieni apu ja pikkuisetkin oppii osansa kotitöistä.



Jo suunnitellessa yritin miettiä keittiötä arjessa toimivaksi ja iloksemme siitä on tullut juuri sellainen!
Mies laittoi pesukoneen hanan näin näpsästi käden ulottuville, muistuupa sulkeakin...


Koiratkin saivat oman paikkansa ikkunan alta, ensin uhosin että keittiö olkoon koiravapaa alue, mutta en hennonut toteuttaa ideaa. Ne tykkää olla siellä missä ihmiset on ja me oleillaan suurin osa ajasta keittiössä, kokkaillen tai pöydän ympärillä piirrellen, pelaillen tai höpötellen, karvakamut jaloissa kuorsaamassa on aika kotoisaa...




Alakaapin ovesta poistin roskasäilyttimen.
Liian tuttua on se kuinka muksut raottaa ovea, summamittaan tähtää roskansa kaappiin, astian suuntaan ja loppuviikosta piikkaillaan takaseinästä ja pohjalta puolimätiä omenoita ja kuivuneita ketsuppeja, aarggh.
Hankin vain suuren saavin johon heitän jätesäkin, eipä tarvitse joka päivä tyhjennellä ja osumisprosentti on korkeampaa tasoa.






Vilukissan lempparikohta keittiössä...


Perjantaina miehen vääntäessä rautaa, nakertelin rappukäytävään tapetit vihdoin paikalleen (on muuten ukon valitsemat ja alkuun olin ehkä jopa skeptinen mutta nyt tykkään ihan kympillä!)




(taustalla pystyssä näkyvä kokopuinen 50-luvun edestä levitettävä sängynjalusta muuten olis tarjolla, ylimääräisenä. Saisi kun vain hakisi pois jos joku vailla, esim vierassängyksi).


Hiukan kivempi ensivaikutelma eteiseen saapuessa!
Listat enää puuttuu...




Ja kun kerran liisterit oli sekoiteltu niin seuraavana päivänä tytön huone...







 Tuli aika kiva!
Alla kotimainen, hengittävä huokolevy, liisterinä Pihlgren ja Ritolan hengittävä, ekologinen jauhe (seossuhde 100 grammaa jauhetta 2.5 litraan vettä, huikean riittoisaa!), kotimme kaikki tapetit ovat Ritolan mallistosta, kuin myös tämä...




Pojan huoneessa pinnat on maalattu, autiotaloaikana piloille potkittu hella purettu, muuri on enää rapsuttelematta ja maalaamatta, mutta sillä tuskin on kiire, tuo roso viehättää...





 Kaikille rakentaville tai remontoiville muuten kymmenen pisteen säästövinkki...

Minä tarkan markan naisena soitin läpi kaikki lähialueen rautakaupat ja hypermyymälät, kysyin mitä mikin maksaa ja minkälaisia kanta-asiakasetuja kelläkin on.

Noh erään vihertävän ketjun bonuskerrytyssysteemi pissasi pahemman kerran, parhaimmillaan 5% bonus ei paljon mieltä lämmitä jos tuotteiden lähtöhinnat huitelevat osittain lähes kaksinkertaisissa hinnoissa luottomestaamme verraten.

Meidän raksa-apteekkimme on ollut hämeenlinnan Stark.
Plussat joihin olen ikihyviksi tykästynyt on huippu-osaava HENKILÖKOHTAINEN myyjä, hän tietää missä mennään, mitä tarvitaan, laskee, arvioi ja kilpailuttaa puolesta.
Kävi jopa raksalla piristämässä kera toisen myyjän ja termoksellisen kaffea ja pullien kera!
Tsemppaa, kertoo vaihtoehdoista ja höpöttää ajankohtaisimmat prätkäkuulumiset asioinnin lomassa...

Starkilla myöskin tuo kanta-asiakkuus tuo oikeasti hintoja alaspäin, ottaen huomioon että tällä seudulla heillä pukkaa monista tuotteista olemaan lähtöhinnatkin parhaiten kohdillaan.

Eniten mieltä on ilahduttanut se että kun moni muu myy "ei-oota" tämän meidän ekohenkisen rakentamisen saralla, vaihtoehtoisissa ja perinteisissä rakennustarvikkeissa, heiltä on tähän mennessä löytynyt kaikki, tai ainakin on sitten tilattu jos ei ole ja hän aina muistuttelee, hei me saadaan tilattua ihan mitä vaan tarvii.
Yhden katon alta on löytynyt on pellavaeristettä, lasituslistaa, huokolevyä, aitatolppaa, hellaneduspeltiä, nokiluukkua, arinaa, lattialankkua jne.
Säästää aikaa kun ei tarvitse haeskella.
Erikoisemmat pellavaöljymaalit, puhdas pellavarive, laivavalaisintyylinen lamppu jne ovat Domus classicalta , sateenkaarivärien maalit suoraan lempäälästä Pintakaarelta , mutta aikalailla muuten kaikki muu Starkilta.

(Tämä ei ole ostettu mainos :D)

Ollaan vaan oltu iloisia kun maailmassa on vielä vanhanajan palveleva rautakauppa, kauppa jossa muistetaan nimeltä (nooooh, toki apinan muistaa kaikki muutenkin), mutta että myyjää ei tarvitse haeskella neonvalojen loisteessa läänikaupalla, vain kuullakseen että asioi väärän osaston myyjän kanssa. Että kaverille voi soittaa ja tilata kamppeet valmiiksi ja kertoa tulevansa noutamaan parin tunnin päästä, että voi mennä hakemaan tuotteen, eikä kukaan myy väkisin sitä kalliimpaa kihveliä.
Että terkut sinne luottomyyjälle, ja aurinkoista kesälomaa! :)




Mä täällä parantelen kankkujani; suostuin kaksi kertaa viikon sisään pikkusysterin kanssa puntille, oon vaan bodannu raksalla koko talven, notta olikin vähän eri liikkeet siellä.

Seuraava käymämme keskustelu sai melkoiset jumit päälle;
-"kuis toi jalkaprässi, 80 kiloa?"
 -"No ei me nyt alle sadalla"

Ja sitten sitä jumppailtiin 125 kilolla, naama punasena öristen, lidlin eräänlaiset pyöräilycaprit jalassa (ainoat ehjät ja puhtaat, ei muuten kantsii remppailla kaikkia verkkareitaan hajalle). Eräänkin trikoobarbin siinä vieressä töröttäessä huuliaan niin lyhyissä lepardihousuissa, että erehdyin hänen unohtaneen pelkät alkkarit jalkaan, kokovartalopeilin edessä pinkki kahden kilon kuula kädessään.

Tässä jokusenkin kiven, laudan, pöllin ja työkalupakin kanssa puoli vuotta veivatessa täytyy myöntää että ei sitä mikään kedon hentoisin kukkanen ole.
Kesän juhliin eksyin erääseen ketjuliikkeeseen hakemaan bleiseriä, myyjä kohtalaisen estottomasti kummasteli kuinka mun kädet ja hartiat voi olla kaksi numeroa isommat kun mitä torson koko noin niinkuin muuten.
Huoh...

 Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, rentoa alkavaa viikkoa!