perjantai 19. kesäkuuta 2015

Ovirakkautta ja juoksevan veden ihanuus.



Viikon ilon aiheet; nyt keittiöönkin virtaa juokseva vesi...


...ja takapiha on tasainen ja multasormi syyhyää (kun vaan sais sisäpuolta ensin valmiimmaksi).
Tää on sellaista puutarhanhoitoa mun makuuni kun tontille jyskyttää tuhansia kiloja kaivuria ja kannot ja mukurat saavat kyytiä hetkessä.








Ollaan nyt asuttu reilu viikko täällä uudessa kodissa, tavarat siirtyilevät hiljalleen ja remontti jatkuu, huoneita ei ole täysin valmiina kuin muutama...


Paperoin ja puhdistin keittiön kaapistoja enkä lakkaa hämmästelemästä, kuinka priimaa 60-luvulla on tehty! Ulosvedettävät kuivamuonakaapit ovat aivan loistavat mitoituksiltaan ja toimivat kiskoillaan kun junan vessa. Alkuperäiseen väriinkään ei kosketa, sekin on vielä niin hyvä.





Ilahduttavaa oli saada lahjaksi mummulta ja papalta käsin kudotusta pellavasta ja erään pientilan villasta tehty parivuoteen peitto.
Villan ja pellavan combo on hykerryttävän ihana nukkua ja aamuisin ei malttaisi nousta ylös.



http://villafox.bellablogit.fi blogia selaillessa huomasin että koiramäkeen pääsee 5 eurolla 19 päivään asti, joten seikkailtiinpa road trippi sinne suuntaan keskiviikkona.
Miljöö oli taitavasti toteutettu ja hyvin perinteisillä materiaaleilla rakennettu, lapset viilettivät innoissaan ja me miehen kanssa pällistelimme rakennusratkaisuja ja tuumailimme, tuohan olisi kiva...ja tuo...
Kaikille siis jotain elämyksellistä! :D

 Nopeasti vielä esittelen meidän ulko-ovet.
Kerroinkin kuinka inhoan tuota lookkia ja mieleeni pälkähti josko vanhat olisivat kuin ihmeen kaupalla jätetty sinne sisään.
No niinhän siinä kävi ja emäntä hyppi riemusta kun sai talon alkuperäiset ovet takaisin.


Ulkoapäin ei olisi arvannut että siellä ne lymysivät.


Vanhan kunnostajalle vinkiksi, mitä villeimmissä paikoissa voi olla vanhaa haudattuna, joten kaikki kannattaa purkaa ennen poisheittämistä.







Ulkoapäin olivat puunväriset, mutta sisäpuoli oli kaunista vanhan harmaata.
Päätin maalata nämä ulkoakin puupinnan suojaamiseksi.
Vinkkinä että jos maalaa pellavaöljymaalilla näin vanhoja ja " nälkäisiä"ovia jotka imevät pellavaöljyä kuin sienet , ne kannattaa ensin vetää kertaalleen joko reilusti pellavaöljyllä jatketulla maalilla tai sitten ihan puhtaalla pellavaöljyllä ravita.


Oven sisäpuolella näkyy alkuperäinen wanha harmaa jolle en tee mitään.
Ulkopuoli on vetäisty ottossonin harmaalla maalilla, sillä jota täällä jo viimeksi hehkutin.
Kuinka hyvin niiden ihan kaikki sävyt sopivatkaan vanhaan värimaailmaan ja rimmaavat kauniisti melkein paikkaan kuin paikkaan.




torstai 4. kesäkuuta 2015

Maali/ tapettipläjäys ja ripaus sarkasmia....


Eilen saimme tytön huoneeseen ensimmäisiä maalikerroksia (kiitos E ja R isosta avusta) ja tyttö itse esiliisteröi huokolevyt.
Laitoimme ulkoseinälle huokelevyä kaksi kerrosta. Huokolevy on täysin hengittävä vaihtoehto seinälle ja kaksi ohuempaa kerrosta on parempi ratkaisu lämmöneristävyyden kannalta kuin yksi paksumpi levy, näin olen kuullut.

Seuraava huokoleijonan oma esittelyteksti: 


Huokoinen, vaaleapintainen Huokoleijona on turvallinen ja terveellinen rakennus- ja lisäeristyslevy puutalon peruskorjaukseen.

Miellyttävä ja terveellinen sisäilmasto edellyttää rakenteilla vedottomuutta, lämmönpitävyyttä ja hengittävyyttä. Kokonaan puupohjaisista materiaaleista tehty rakenne, jossa käytetään huokoista kuitulevyä, täyttää nämä vaatimukset. Vuosikymmenien kokemukset huokoisista kuitulevyistä todistavat niiden ominaisuudet hyviksi ja kestäviksi. Huokoiseen kuitulevyyn luottavat myös korjausrakentamisen ammattilaiset. Huokoinen kuitulevy on valittu rakennusmateriaaliksi useisiin Museoviraston suojelukohteisiin monien hyvien ominaisuuksiensa takia.
Ulkoseinien sisäpuolinen eristäminen huokoisella kuitulevyllä: Jos rakennuksen ulkoverhous on hyvässä kunnossa, kannattaa lisäeristys yleensä sijoittaa seinärakenteen sisäpuolelle. Levytykseen voidaan käyttää 12 mm Huokoleijonaa joko yhtenä tai kahtena levykerroksena. Mikäli käytetään kahta levykerrosta, on huolehdittava siitä, etteivät levyjen pystysaumat tule päällekkäin. Levyn molempia puolia voidaan käyttää pintana. Suosittelemme asentamaan viirapuolen pintapuoleksi. Kiinnitys: Levyt kiinnitetään puualustaan naulaamalla tai ruuvaamalla. Naulaus ja ruuvaus 20 mm reunoista 150 mm välein ja keskeltä 300 mm välein. Kiinnikeriviväli n. 400 mm. Kiinniketyypit: n. 40 x 2,2 sähkösinkitty kampanaula tai n. 40 mm harvakierteinen kipsilevyruuvi. Mikäli seinään tulee kaksinkertainen 12 mm levytys, naulataan päällimmäiset levyt 75 - 100 mm pitkillä nauloilla tai ruuveilla.
Pintakäsittely: Huokoleijonan pinta on hieman epätasainen, mistä ei kuitenkaan ole haittaa, kun noudatetaan seuraavia pintakäsittelyohjeita. 
  • Pohjustus: Levyjen pinta maalataan ohuesti kertaalleen valkoisella pohjamaalilla tai esiliisteröidään tapettiliisterillä.
  • Maalaus: Levyjen saumat hiotaan tasaisiksi (tarvittaessa käytetään hieman tasoitetta levysaumoihin ja naulojen kantakoloihin). Ohut paperinauha (esim. laskukonenauha) kastellaan vedessä ja kiinnitetään pystysaumoihin. Levyt tapetoidaan makulatuuripaperilla tai tasoitetapetilla ja maalataan kahteen kertaan halutulla pintamaalilla. Pinnoitukseen voidaan käyttää myös lasikuitutapettia tai ns. maalaustapettia, jolloin saadaan hieman rosoinen seinäpinta maalattavaksi.
  • Tapetointi: Jos seinät tapetoidaan struktuuri-, vinyyli- tai duplex-paperitapetilla, tehdään pohjatyöt samoin kuin makulatuuripaperia käytettäessä. Täysin sileää ja ohutta vinyyli- tai paperitapettia käytettäessä pinnoitetaan levyt ensin makulatuuripaperilla tai tasoitetapetilla ja sen jälkeen tapetoidaan normaalisti. Lisäksi tapetoitaessa tulee huomioida tapetin valmistajan antamat mahdolliset erityisohjeet.



Luonnolisestikin hengittävällä pohjarakenteella ei ole enää minkäänlaista merkitystä jos päälle lätkäisee ensin marketista muoviainesosia sisältävän tapettiliisterin ja päälle tapetin jossa on muovipinnoite (jotta kestää pyyhkimistä, siksi se muovipinta siihen törkätään lähes kaikkiin markettien tapetteihin).

Itse hankimme ensimmäisen erän liisterijauhetta Domus classicalta.
Seuraavan paketin ostin Philgren & Ritolalta kun tein matkan ihailemaan ja hankkimaan heidän ihania tapettejaan suoraan Toijalan tehtaalle.
Kumpikin jauhe toimi samoin ja olivat yhtä hyvälaatuisia, plussat Ritolan kauniille pakkaukselle kylläkin annoin turhamaisena naikkosena.

Pusseissa on tarkat annos-ohjeet, jauhe sekoitetaan veteen, itse käytin porakoneeseen liitettyä vispilää ja esiliisteröinnit voi tehdä ohkoisemmalla annoksella.
Esiliisteröitiin seinät  kahteen kertaan, mutta jotkut suosittelevat jopa viittä kerrosta tapetin halkeamisen estämiseksi.



Pihlgren ja Ritola Oy:n paperitapetit painetaan yli 180 vuotta vanhalla rotaatiopainomenetelmällä suomalaiselle tapettipaperille.

Ja tuolla tehtaalla malleja kollaillessa haluaisi ne kaikki!
Heillä mallia valitessa ei tarvitse murehtia onko tämä nyt paperitapetti, tai hengittääkö se, sillä ne kaikki ovat juurikin sellaisia.




Pianon taustaksi haaveilin ensin William Morrisia, mutta nähtyäni tämän -"Morris tyyliin"-tapetin, päädyin kotimaiseen legendaarista Morrista imitoivaan "lähitapettiin" tuolta toijalan tehtaalta.
(äh, listat puuttuu) 



Vierashuoneen tapetin valitsi mieheni ja näin kiva siitä tuli!



Tässäpä ko. vierashuoneen ikkunanurkkaus 5kk sitten...


Hirsiberian Ky:n taitava kirvesmies vaihtoi seinälle korvaushirsiä jotka haki tampereelta puretusta rakennuksesta.
Lattia muotoitui uusiksi ja eristeeksi tuli hengittävää, kotimaista ja hyväksi todettua selluvillaa.
Alle ja päälle hengittävä ilmansulkupaperi.
Nämä olivat ainoat kaksi huonetta koko talossa jossa vanhaa lattiaa ei millään ihmeelläkään olisi voitu säilyttää joten hankimme uudet lattialaudat.
Keittiön puolella säästettiin alkup. purut, lisäsimme vain lisäkerroksen painuneen purun päälle.



(listat puuttu ja lattiasta maali)


 Wc tiloista purettuamme likaiset seinälevyt, löytyi alta lehdet vuosilta 1917, osa vanhempiakin fonteista ja paperista päätellen, mutta vuosiluvut olivat kuluneet pois.
Välistä löytyi myös vanha ikkuna-aukko, ilmeisesti taloa oli laajennettu lehtien ilmestymispäivien aikoihin. Ainakin puutavara oli vanhaa ja patinoitunutta välissä.

Yritimme keksiä ratkaisua millä peittää fiksusti tuo aukko olohuoneen ja huussin välissä, hirret saavat jäädä näkyviin wc:n puolelle, toisella puolella onkin huokolevy ja se morris-tapetti (mies kylläkin vitsaili että, käteväähän se on kun vieraat istuu olkkarissa niin juttua ei tarvi keskeyttää vessakeissin ajaksi jos on suora näköyhteys, haha!).
Päädyin yksi ilta sommittelemaan aukkoon seinää huokolevyistä jääneistä paloista ja nehän istu hyvin.
Tapetoin tuolla kirsikkapuu-tapetilla aukon ja mies nikkaroi hyllykön. Näin wc-tilat saivat säilytyshyllyjä ja tuosta tulikin kiva!

Ottossonssin maalit ovat mulle ihan pakkomielle nykyään.
Ah mitä täydellisen vanhahtavia harmaita sävyjä heillä onkaan.
En uskonut kun mulle sanottiin että ne on sitten ihan super riittoisia.
Ne on!
Se maali ei kulu maalaamallakaan ja mikä ihana peittävyys ja vanhanajan pellavaöljymaalin tuoksu niistä tulee.
Ostin litran tuota lämpimän harmaata, sillä on nyt maalattu kaksiosaiset ulko-ovet, pönttöuuni, vessan hyllykkö ja eteisen katto kertaalleen, eikä pohjaa vieläkään näy, siis litralla!
On meinaan siinä tavarassa litrahinta, sävyt ja maalijälki kohdillaan.
En tiedä kuinka normaalia on liekittyä maaleista näin kamalasti :D
(eikä nää edes ole maksettuja mainoksia)






 Tämän huoneen katot ja seinät ovat Uulan tuotteilla tehty.
Pönttöuuni on maalattu Uulan ovi-ja ikkunamaalilla. (käy hyvin pönttiksien maaliksi).

Mutta vierailimme sateenkaarivärejä myyvässä myymälässä lempäälässä (http://www.pintakaari.fi
Ja saimme mitä ammattitaitoisinta maali-opastusta ekomaaleihin, rakastuimme sateenkaarivärien tuotteisiin kertaheitolla.
Kaikella rakkaudella, ei Uulankaan maaleissa ole moittimista, mutta kyllä sateenkaarivärien hinta-laatusuhde on osoittautunut parhaaksi.
Peittävyys on loistava, käyttömukavuudesta ja työn jäljestä puhumattakaan.
Seinät ja katot saivat pintaansa öljytemperaa; öljytemperamaalit täältä.

 Kasviöljyä ja luonnonhartseja sisältävä vesiohenteinen,kellastumaton emulsiomaali. Maalipinta on silkinhimmeä,se kestää märällä pyyhkimistä eikä varaa staattista sähköä. Soveltuu hyvin esim. allergikkojen ja astmaatikkojen ympäristöön, koska liuotinkemikaaleja ei käytetä. Voidaan sivellä useinpien himmeitten/hiottujen maalityyppien päälle sekä puulle,rappaukselle,tasoitepinnalle,kuitulevyille,tapeteille yms. Riittoisuus 6-8m²/litra.


Kuistin muovimaton alta löytyi näin suloinen lattia!




Meillä on vieläkin koristeita seinillä viikonlopun jäljiltä....
Hih, nauroin että täällä raksalla on joka päivä bileet.



Lattiat saivat ylleen niinikään sateenkaarivärien vanhanajan lakkaöljymaalia, pidän tuosta helposta puhdistettavuudesta ja kevyestä kiillosta.
Lisäksi sen levittäminen oli tosi mukavaa ja helppoa!
Värisävyn tosin poimimme uulan mainiosta perinnevärikartasta hailakan harmaaksi, valkoinen olisi ollut liian kova, olisin halunnut tuosta harmaastakin hiukan tummemman=likaa peittävämmän :D

Päädyimme laittamaan samaa maalia kuistin kovalla kulutuksella oleviin kaapinoviin ja puupenkkeihin, sillä se on todella kestävää ja pestävää, mutta antaa silti pinnan hengittää.


Matot ja pari taulua tuo jo huikeasti kodikkuutta!



 Mulla on menossa projekti myssyraidat.
Joskus löpisin hiusväri- ja kemikaaliallergioistani täälläkin.
Nyt kuitenkin hiffattiin että kun ottaa myssyraitoja niin tököttejä ei mene hippustakaan päänahkaan.
Ryhdyin tuumasta toimeen, mutta latvojen hennajäämät muuttuivat iloisen vihreiksi.
Olen nyt ihan viherpiiperö siis ulkoiseltakin habitukseltani.
Aikanaan ne kyllä talttuu, kivaa vaihtelua saada vaaleaa raitaa.

Prätkäkin sai vaaleaa raitaa...
Teetettiin (täällä Teippaukset Mark Art) kaverille raidat jo viime kesänä, mutta vasta nyt saatiin ne kiinni, (sieltä muuten voi tilata vaikka mitä kivaa mitä teipeistä ikinä voikaan loihtia).
Kyllä nyt kelpaa kun on viper-raidat ja kaikki!



Tää oli nyt tällänen tuotetykitys, sellaista kun on toivottu.
Mietin josko epäsuomalaiseen tapaan puhuisin myös rahasta ja budjeteista joku kerta, ihan siksi vaan kuinka itse olisin moista remppavaiheessa kaipaillut, tietoa mikä maksaa, mistä saa ja kuinka säästää...Ja niille lukuisille "kyllähän tolla rahalla ja vaivalla olisi talopaketin saanut"-kommenteille näpäytykseksi.
Ei nimittäin olsi saatu, sitäpaitsi sen talopaketin elinkaari on lyhyempi kun tämän vanhan talon, sen ihanasta narinasta ja fiiliksestä puhumattakaan.

Laadukkaat hyvin vertailluit tuotteet ja oma hartiapankki on mahdollistaneet sen että tämän talon budjetti taloineen, tontteineen, vesiliittyminenn, sähkö-putki, hirsimies,-eriste ja pintatöineen, siis taloineen, töineen, työmiehineen on huimasti alle sadantonnin projekti.

Meille kauhisteltiin, kuinka hullua on ostaa tyhjilleen jätetty talo, talo jossa on ennen sitä asunut juoppoja, on kauhisteltu kuinka siellä varmaan on homettakin ja vaikka mitä kun ei sitä ole remontoitu koskaan.

Siksi se terve onkin kun tätä ei ole remontoitu koskaan.
Täällä on  laitettu vessat 2000-luvun puolella ilmeiseti, sisäsaunaa tai suihkua ei ollut, mikä oli onni, täällä ei ole ollut kosteuskuormitusta.

Puun lyhyt oppimäärä on se, että jos ilma kiertää, välissä ei ole muovia, saati lasivillaa (joka ei ikinä kastuessaan tule kuivumaan), tai mitään muutakaan joka estää rakenteiden kuivumisen ja hengittämisen, puu kyllä kuivuu, hengittää ja kun perusasiat eli katto oli kunnossa niin mihin se siitä nyt homehtuu hyvänen aika.

Lisäksi ne äidin kullannuput olivat varmistaneet ikkunat kivittäessään ilman kiertävän melkoisella huikunalla.

Plus että olen taas niiiiin monesti kiitellyt että edelliset asukit ovat katsoneet paremmaksi pyörittää pennosensa väkijuomaliikkeeseen remontoinnin sijaan, esimerkkinä muotivillitys kun peiliovet piti korvata suorapintaisilla. Nämä arjen sankarit ovat ostaneet vain levyn jonka naputelleet vanhan oven päälle, sen sijaan että olisivat polttaneet puisen ja hakeneet sen uuden rautakaupasta, ollaan kuorittu vanhoja peiliovia levyjen kätköistä jo monen monituista kappaletta.

Maanantaina sain päähäni että voisikohan olla niin hyvä munkki että jo purkutuomion saaneiden rumien ulko-ovien kanssa kävisi sama tsägä.
Purin niitä rima-rimalta ja levy levyltä, tadaa-siellä ne oli!!!!
ainakin satavuotiaat vanhat, talon alkuperäiset kauniit ovet.
Sama juttu muissakin "muotiratkaisuissa", kaikki vanha löytyy kerros, kerrokselta...


Toki tässä on hommaa ollut, ja melkoisen monta kertaa ollaan kuultu lausahdus "on teillä tässä hommaa!"
Jep...on...tekisi mieli sanoa sille joka tätä hokee ja jonka tiedän istuvan telkkarin ääressä tuntitolkulla bissetölkki seuranaan, että on siinäkin hommaa, tai lähinnä hukkaan heitettyä aikaa.

Noh ehkä mä taas vähän kärjistän, mutta mun mielestä tää matka on sen homman väärti, me tehdään tätä yhdessä perheenä, jokainen saa toteuttaa ideansa, jokaisen kädenjälki ja mielipiteet saa täällä näkyä ja yhdessä puuhaaminen voi olla ihan hauskaakin-vaikka onhan siinä hommaa! ;)

Tästä tulee meidän KOTI, on se kiva ensi talvena tehdä täällä ruokaa yhdessä, lämmitellä uuneja ja miettiä kuka minkäkin tapetinpalan on liisteröinyt omin käsin ja kuka minkäkin värisävyn toivoi mihinkin...
Jotkut vaan on näin omituisia että ne tykkää tälläsistä hommista, ollaan me vaan vinksahtaneita kun ei hankittu sitä talopakettia nätissä muovipaketissa, heh, heh!

Vähemmän sarkastista, enemmän rentoa viikonloppua!
Meillä tiedossa koko perheen voimin kesän ekalle musakeikalle lähtö, ihania ystäviä ja tytön luokka palkitaan kun niiden tekemä lyhytelokuva voitti elokuvakilpailujen ekan sijan sadasta ehdokkaasta, hyvä meidän luova luokka!
Hyvää seuraa, hyvää musaa ja taiteita!
Kivaa weekendiä!