maanantai 27. huhtikuuta 2015

Fiiliksiä viikon varrelta...


 Keittiön ikkunalla persilja jo porskuttaa vaikkei keittiökalusteitakaan ole asennettu...mun lempparia, rouskutan maalaillessa (bisse ja persilja on yllättävän hyvä makukombo, vaikka mun makumieltymykseni nyt onkin harvinaisen häiriintyneitä).

Näillä näkymin keittiön lattia vaatii ainakin sen kolme maalikerrosta...



Tytöt oli jeesailemassa lauantaina, kiitos murut!




Tapettimallit eteisessä, suosikit on jo valikoituneet.
Arvaatteko mitkä?
Tosin nekin saattaa vielä vaihtua, kaakelitkaan ei ole likimainkaan sitä mitä alunperin piti, ajatukset ja fiilikset jäsentyvät rempan edetessä ja palaset loksahtelevat paikoilleen ;)





Ihka eka, ihka oma jääkaappi, voi tätä riemua!
Tuo malli valikoitui ihan siitä syystä että meillä on jo entuudestaan saman sarjan pakastin.
Ei kaunein, mutta huokea ja toimiva.
Silmää olisi hivellyt smeg, mutta ystävät jolla moinen kyökissä koköttää ovat sanoneet että hinta-laatusuhde ei aivan kohtaa ja että on säilytystiloiltaan perhekäyttöön turhan pieni.
Joten näillä mennään...


Kannettiin keittiökin jo alas.
Ensin mietin jopa tuon jättämistä puulle, näin saman keittiön tanskalaisessa sisustusohjelmassa ihan orkkis-värisenä ja oli niin nätti, muuten vaaleaa ja seesteistä ja tuo puu näytti sitä vasten kauniilta.
Mutta koska maalasimme keittiön siniharmaaksi, tuo hieman oranssiin taittava sävy riitelee sinisen kanssa ja mietin pääni puhki värivaihtoehtoja.
Kunnes torstaina kampaajan tuolissa lehtiä selatessa (vuosihuolto) eteen sattui tämä;


...huono kännykuva, mutta idea varmaan tulee esiin.
Juttusarja oli otsikoitu "vanhan keittiön kierrätys" ja siellähän se oli, mun kyökkini mutta harmaaksi maalattuna ja uusilla vetimillä.
Aika hauska sattuma myös se että olin jo valmiiksi hankkinut nuo ihan samat hyllynkannattimetkin ja purkin tuota harmaan sävyä, vaikkakin pönttöuunia varten!


Porin masa siinä odottelee hiomista, maalikerrosta ja uutta arinaa.





 Männäviikolla mies kasasi trampoliinin lasten pyynnöstä, kerkesihän se pari päivää olla, kunnes tänne iski kunnon kevätmyrsky ja se lensi kirjaimellisesti puuhun.
Oli niin rusinana ja taipuneena kaikki osaset että eipä tuosta enää laulua lähdetä tekemään.



Meillä asuu pieni tyttö joka osaa tehdä arjesta yhtä bilettä.
Kauppareissulta tultuani jokaisessa väliovessa oli avaruusbile-plakaatit.


Lyytikäistä ollaan opetettu kulkemaan junalla, kaveri tietää jo kerjätä oman lastenlipun ja konduktööreillä on hauskaa kun ne antaa sitä ni kaveri rei´ittää omaan lippuun kulmahampailla kolot.
On se niin söpö, kaikkien kaveri, höpsö koira...




Tällästä täällä...

tiistai 21. huhtikuuta 2015

On niin komiaa että ihan itkettää....



 Tiedättekö, eilen kun pääsin vihdoin maalaamaan keittiön lattiaa, olin varmasti näky.
Se hetki oli sellainen että mua rupesi itkettämään, ymmärtänette ehkä näistä kuvista syyn.
Joulukuussa kun aloitettiin urakkamme, meillä näytti tältä...
Tässä keittiö; 

Ensin purimme alakerran lattiat, korjasimme pohjarakenteet, kannoimme rossipohjasta kiviä tonnikaupalla, toiselle puolelle tuli uudet selluvillat, keittiön puolella käytimme uudestaan samat 100-vuotiaat purut, lisäsimme vain kerroksen painuneiden päälle.






Talossa oli kamalasti ovia ja pieniä soppia, eikä alakerrassa päässyt ympäri muuten kun palaamalla eteiseen ja kiertämällä sieltä kautta olohuoneen puolelle (talossa on ollut 4 erillistä 2 huoneen  pientä asuntoa, omine ulko-ovineen ja yhteisine eteisineen).


Suuri haaveeni on ollut iso keittiö, yhdistettynä ruokailutilaan johon mahtuu niin iso pöytä että saa pitää kunnon viikonloppubrunsseja isolla porukalla.
Keittiön ja ruokailuhuoneen välinen seinä sai siis lähteä.
Myös ruokailuhuoneen ja olohuoneen välille tehtiin oviaukko ja näin alakerrassa pääsee vapaasti huoneesta toiseen.







Purua lisää ja päälle ilmansulkupaperi.




Hiomista, hiomista ja hiomista, niin paljon hiomista että sain jännetupintulehduksen, tai siksi sen ainakin diagnosoin kun ranteet olivat öisin niin tulessa ettei yksikään maailman särkylääke purrut.


...Joten uskonette sen hetken kun päästiin maalaamaan olleen...noh vähintäänkin tunteikas.
Jumputtava basarivoittoinen ysärihittilista vaihtui Sealin hitaisiin ja mää ihan tippa linssissä konttaan nurkkia sudin kanssa kun mikäkin pöljä ja hymy on korvissa silkasta onnesta :D





















Heti oston jälkeen purimme lattioilta linoleumit ja muut kerrostumat.
Linoleumin alla oli ollut paljon wanhoja sanomalehtiä, olivat ihan kuivia kaikki tyynni, mutta talon ollessa vuosikausia autiona ja tyhjillään (kuuleman mukaan n.8v), oli vuodenaikojen vaihtelut sun muut saaneet paperit jumittumaan lattiaan kun tikku tervaan.
Sikäli olivat käteviä että ei tarvinnut juurikaan numeroida lattioita purettaessa, senkun katsoi takaisin laittaessa että päivän uutiset naksahtelivat paikalleen ja lauseet täydensivät toisiaan....



...Mutta tokihan ne lehdet oli irti saatava ja tässäkin kohdassa vanhat konstit, parhaat konstit.
Tein tymäkän sooda-vesiseoksen ja kuurasimme (meillä oli rullaluisteleva apuri) lattiat.
Kostuessaan lehti pehmeni senverran, että varrellisella teräsharjalla rassaaminen sai sen irtoamaan hyvin.



Me olemme tehneet kaikki maalipesut soodalla ja täytyy sanoa että toimii (plus että karsastan niitä haisevia maalipesuja).
Sooda on siitä ihmeellistä että tuo maali jäi kirjaimellisesti rättiin kiinni, kuurasin, huuhtelin, kuurasin ja rapsuttelin metallilastalla suurimpia kökkäreitä, sooda jättää jälkeensä luonnostaan karhennetun pinnan kun hyvin kuuraa, joten hiontaa ei enää tarvita.
Plussat myös soodapesun edullisuudesta, maksaisikohan kilo noin 3,90 tossa sekatavarapuodissa.
Toki kannattaa muistaa huuhdella hyvin ja irrottaa isoimmat röhnät vaikkapa juuri sillä metalliharjalla.




Kittasin vain suurimmat kolot, lähinnä naulanreiät.
Mies ruuvasi lankut uudelleen kiinni hobao-ruuveilla pontista, jatkoa ajatellen lattia on helppo purkaa jos joskus tarvitsee koska ruuvi jää suojaan pontin sisään, eikä maali täytä vääntimen uraa ruuvista.
Plussana myöskin se, että lattian päältä ei irvistä yhtään naulaa tai ruuvinkantaa, on se esteettisempikin, helppo kiinnittää ja helppo purkaa!
Suurimmat kolot, elämisen jäljet ja nyrhyt saavat näkyä,  haluttiin säästää kaikki säästettävissä oleva ja ne elämisen jäljet joita talo on nähnyt vuosi, vuosikymmeninään.
Meidän onneksi kaikki muut lattiat, olohuonetta, vessaa ja vierashuonetta lukuunottamatta oli säästettävissä!


Muutamia kuukausia sitten näytti vielä tältä, jiihaa, nyt meillä on kauniit lattiat!
Halusin lattiaan jotain aivan muuta kuin valkoista koska se ei tässä lapsiperheessä toimi.

Valitsin usvan harmaan, mutta se näyttääkin näin vaalealta, hui, toivottavasti kuivuessaan tummenee.
Jos jotain olen näinä vuokravuosina oppinut erilaisissa asuinnoissa niin ainakin tietämään mikä toimii meillä ja mikä ei, paljon kaappitilaa, pistokkeita, pyyhittäviä pintoja,....

Esimerkiksi lattiamaalin valinnasta tein suurta tiedettä, kriteerit kun olivat että; maalin pitää olla hengittävä, (ei betoluxeja ym. myrkkyjä), ei täysin matta, eikä huokoinen (pesun kannalta) ja mieluusti saa sisältää luonnonmukaisia ainesosia. Suuren etsintätyön jälkeen löydettiin aivan huikea kotimainen tuote!
Teen tästä maalista ihan oman postauksensa ens kerralla koska se todellakin ansaitsee sen.
Kyseessä on sateenkaarivärien loistavat, hengittävät ja älyttömän laadukkaat tuotteet!
Yllätys oli esimerkiksi että heidän lattiamaalinsa on "lujaa, mutta joustavaa" sen tutkitun ja testatun rakenteen ansiosta ja näinollen ideaali koiraperheissä, siitä kun ei lohkeile palasia kynsien tai putoilevien lelujen alla. Plussat myös hengittävyydestä ja vaikka mistä hyvistä ominaisuuksistaan.

Saimme henkilökohtaista maalaus-opastusta lempäälässä pintakaari-myymälässä ja ehkä suurin yllätys oli että vastaavan kilpailijan tuote oli kalliimpaa kun tämä loistomaali.
Seuraava lainaus sateenkaarivärien verkkosivulta;

Tänä päivänä kiistellään aivan turhaan siitä, ovatko luonnosta saatavat pintakäsittelyaineet ja teknokemian vastaavat tuotteet kestävyydeltään ja laadultaan yhtä hyviä. Lähtökohta on väärä, sillä valistunut kuluttaja katsoo ensisijaisesti sitä, mistä ko. tuotteet on valmistettu. Synteettisiin muoveihin ja keinohartseihin perustuvat maalit, liimat, lakat, vahat yms. ovat itsessään ongelmajätteitä, joiden tilapäisenä säilytyspaikkana toimivat seinät, huonekalut, liimasaumat jne. Eikä riitä, että tuote itsessään on ongelmajäte, vaan myös tuotetta valmistettaessa syntyy, usein jopa määräänsä enemmän ongelmajätteitä, joita ei voida palauttaa luontoon. Yksinkertaisesti sanottuna kysymys on valinnasta, uusiutumattomaan maaöljyyn pohjautuvan, synteettisen kemian tuotteiden ja niiden mukanaan tuomien ongelmien, tai kasvi- ja eläinkunnasta saatavien, uusiutuvien raaka-aineiden välillä.



 Ensi kerralla siis ihan mahtipläjäys maaleista joita olemme tähän mennessä käyttäneet ja hyviksi todenneet.
Oli nyt vaan pakko hehkuttaa nää fiilistelykuvat raksalta, kun multa toivottiin ennen- ja jälkeen kuvia.
Niitäkin lisää tulossa, en tarkoituksella ole laittanut tänne niitä pahimpia kuvia kaupanteon ajoilta, ne ovat niin lohduttomia etten ole halunnut laittaa niitä ennenkun on myös niitä jälkeen-kuvia.








On vain niin huikeaa kun tämä rupeaa näyttämään ihan KODILTA, ei vaan raksalta tai autiotalolta.
Oston hetkellä laitoimme laitoin sellaisen hurjan haaveen että sohva kannettaisiin sisään puolen vuoden sisällä, haaveen jolle on paljolti naureskeltu ja tuumattu että eiköhän autiotalon kunnostamiseen se vuosi, pari poikineen mene.
Mutta kun on aivan pähkähulluja haaveita ja hullunrohkea mieli toteuttaa niitä ilman sen suurempaa stressiä niin joskus ne haaveet saatta toteutua.
Ajatuksissa olisi saada alakerta asuttavaksi ja nakertaa sitten yläkertaa ajan kanssa ja ilman sen suurempaa aikataulua.
Täällä mä vaan haahuilen, istutin tomaatintaimia lasikuistille (nyt kun siellä on vanereiden sijaan jo ihan oikeita ikkunaruutuja). Huikeaa että tää rupeaa näyttämään ihmisasumukselta, ei vain joltain surkealta hylätyltä talolta jossa trendikkäimmät käy napsimassa muutamia autiotalokuvia sirpaleista lattialla.





Iso halaus myös meidän pienelle, tiiviille, tsemppavalle ja AUTTAVALLE tukijoukostolle!







 Tammikuulla ulkona näytti tältä...





...tänään tältä.
Eilen eräs koiranulkoiluttajapari pysähtyi kiittämään siitä kuinka kiva on kun näin keskeisellä paikalla kauan ollut ryteikkö on siistiytynyt huimasti.
Tuntui kivalta.


Eilen keksittiin lasten kanssa aloittaa talosta puretuista tiilistä muodostuneen kasan hyötykäyttöä pihapolkuna.
Eiks tuu aika kiva!
Suunniteltiin että upotetaan tuohon rappusten eteen isompi alue näitä ja hukataan samalla keko "jätettä" esteettisempään käyttöön. Tähän on kiva sitten etsiä pieni pöytä ja tuoli aamukaffehetkeä varten kun saadaan kiveys valmiiksi.



 Istutettiin myös jälleen kerran niitä orvokkeja.
Joka kevät nauran uholleni keksiä jotain luovempaa istutettavaa, joka kevät löydän itseni taimimyymälästä orvokkisäkkien kanssa kotiin palaamasta.




Vauvakin osaa jo itse polkea raksalle ja takaisin, mä en ehkä kestä kuin isoja noi nuput jo on...
Siinä se huuteli "hei kato äiti mä opetan sua, ku sä käännät tänne (vasemmalle) ni se kääntyy tänne (vasemmalle), kun sä äiti käännät tänne (oikealle) ni se kääntyy tänne (oikealle!"
Ja seuraavassa hetkessä kuulen kamalan ryskeen ojan pohjalta ja kirkaisun "ei sattunu".
Kaveri keräili itteään ja fillaria siellä ja tuumas että hei en mä muistanu jarruttaa kun mä äiti opetin sulle näitä juttuja!