torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden viimeinen...



Huomentapäivää, vuoden viimeistä sellaista.
Ihana vapaapäivä, keiteltiin pannukaffet ja hidasteltiin.
Heitin kolme kiloa nyhtöpossua valurautapataan ja uuniin murenemaan.


Odotellaan ihania kavereita pitkän matkan takaa saapuviksi, tiedossa rentoa oloa, mehevää ruokaa ja sekopäistä läppää. Tähän on hyvä päättää tämä vuosi ja hypätä pää edellä uuteen, eiköhän sekin heitä risuja ja ruusuja, toivottavasti sopivissa mittasuhteissa.


Kello on yhdentoista hujakoilla ja kovin on pimiää, mutta lihapadan tuoksu yhdistettynä kynttilöihin ja takkatulen ritinään  tuo just oikeaa fiilistä.
Päätin kuvata miltä tämä aamu täällä näyttää; olkaa hyvät...



Satuin ulkoilutuslenkillä kotiuttamaan ojaan heitetyn suuren puulaatikon, aikas krouvi klabilodju.
Jotkut löytää sieniä tai marjoja ojanpenkereiltä, mun silmäni on koulittu vain hylätyille romuille.






Meidän ihana kaveripariskunta jotka on kyllä niiiin samoilla leveleillä; ekohippeilee ja tuunaa vanhaa,  vinkkasivat yhdestä metallikasasta työmatkan varrella johon ihmiset viskaavat kaikennäköistä.
Damn, aika paha vinkki, siellä nimittäin on AINA aarteita, kuparinen hana 30-luvulta, kaivopumppu, emalia, sinkkiä, jne jne...
Ihan vaan yritin olla katsomatta siihen suuntaan, mutta kun tää wanha lihamylly siinä tönötti ja kuplavolkkarin umpio...ähhh.
Mies tosiaan rakensi jonkinsortin elektrolyyttisen ruosteenpoistajan (ahh mikä ihana labra tuolla yläkerran aulassa onkaan!), noh hetken tämä muli siellä ja siis käsittämätöntä mutta kaikki ruoste ja lika jää sangon pohjalle, ja tuo on vielä ympäristöystävällistäkin, ainoa liuotin on tippa soodaa ja sähkö hoitaa loput...
Mun tekee niin pahaa järjetön uuden haaliminen ja vanhan poisdumppaaminen, huoh...
Siinä se myllynen nyt hoitaa mun inkiväärimukuloiden säilyttimen virkaa, aina käden ulottuvilla kun inkivääriteen himo iskee.













Eteisen vanha "ulko-ovi" muutti vaatehuoneen oveksi...


prätkän vanteesta miehen hitsaama kynttiläkruunu sai sähköt ja pääsi rappukäytävää valaisemaan....



Uuteen ulko-oveen sekoitin egyptistä ostamastani puhtaasta indigosta maalin (tästä lisää tulossa).

Kaikenlaisia pieniä suuria muutoksia ja edistyksiä täällä taas, pikkuhiljaa...






Kaikkea hyvää alkavaan vuoteen, puss!

maanantai 28. joulukuuta 2015

Ranta-Rolexeja, mojitoja, palanutta nahkaa, moskiittoja...


Heippa ihanaiset, täällä taas, kotona!
Me hipsittiin pimeyttä karkuun lämpimään.
Enpä vain viitsinyt blogissa huudella poissaoloa tietyistä kodinturvasyistä ;)


Tässäpä fiiliksiä...


Lasten kanssa matkaaville hyväksi havaittua;

-Omat juomapullot jotka täyttää lentoasemalla turvatarkastuksien jälkeen, säästääpi pitkän pennin johonkin muuhun kivempaan, kun ylihintaisiin vesipulloihin.


-Hotellista kärryt lainaan, säästyy vankkureiden roudaamiselta. Väsyy nuo pienet matkailijat kun ensin peuhaavat aamun uimassa.


-Lomamieltä, maitohappoja ja käsidesiä.


-Mutta meidän reissun tärkein onnistumisen avain oli M-U-M-M-O!
Oikeastaan kokoi reissu oli paljon matkustelevilta vanhemmiltani yllätys merkkipäivän johdosta.
Yllätykseen kuului "personal baby care" eli äitini...

Voitteko uskoa kuinka mahtavaa, meitä ehkä hemmoteltiin jo liikaa...


Hän oli varannut meille vierekkäiset kämpät, sain nukkua univelkoja pois kun lapset olivat mummin huomassa. Univelkaa riittikin niin että tämä muori oli kanttuvei jo ennen kuutta kolmena ensimmäisenä päivänä, että tälläinen reippaus-ihme.
Taisinkin mainita että meillä on ollut melkoisesti muutosta, mulla on ollut taustalla pelko että saan sukurasitteena diabeteksen, nyt stressi sen sitten lopulta laukaisi.

Lisäksi kotiäitiysvuodet vaihtuivat ihan uudenlaiseen työhön ja työnkuvani on täysin päinvastainen kuin ennen, olen tehnyt raskaita, fyysisiä ja likaisia töitä, mutta nyt joudunkin heilauttelemaan rusinaa korvien välissä ja täytyy myöntää että se se vasta raskasta onkin :D

Toisaalta pidän toimenkuvani haasteellisuudesta ja monimuotoisudesta kovasti, vielä kun saisin terveyteni palaamaan siihen mikä se on ollut...nooh hiljalleen.
Miehenkin työkuviot heittivät kärrynpyörän loppuvuodesta ja pari muuta muuttujaa arkeen.
Että sikäli tippa tuli vieläkin enemmän linssiin kun kuulin lomareissusta.

(Vaikkakin eräs teräslintu putosi samalla reitillä hetken aikaisemmin ja yritin lietsoa matkaseurueessamme pienimuotoista hysteriaa, ihan turhaan. Eipä olisi turvallisempaa, siistimpää ja kaikinpuolin parempaa kohdetta voinut olla;  ruoka-juoma-vesipuistot-sauna,jne...-kaikki kuuluivat pakettiin ja homma rokkasi. Lapset viihtyivät altailla, ruoka oli mmmmmahtavaa ja aurinko helli.)




Kuten kuvasta näkyy, pikkuväki antoi vedessä riehuessaan niin kaikkensa että yhtenä jos toisena iltana sammahdettiin ruokapöytään :D





Plussana saatiin samalle lennolle ja ihan naapuriin aivan ihana suomalaisperhe.
Lapsilla ja aikuisilla oli seuraa ja tottapuhuen mä niin kovasti ihastuin tähän perheeseen että kotona tuli ihan ikävä.
Että terkut ja halit vaan sinne jos tätä luette <3







Hei hei Marsa Alam!
Lapset kaipaavat jo lämpöön takaisin, eikä allekirjoittanutkaan ihan tähän pimeyteen ole takaisin tottunut...


lauantai 21. marraskuuta 2015

Oodi marraskuulle...



Huoh...


Eläimet on sisäistäneet sateisesta, koleasta marraskuusta selviämisen taian.
Ensin tankataan pötsi täyteen, kaverin kylkeen kiinni ja unta palloon.


Mun selviämissuunnitelmaan kuuluu olennaisena osana kynttilät...


...kaikenlaiset hömppäpömppävalot, mitä enemmän, sen parempi...


...leipomisterapia, (ja kavereiden jallitus kahveelle ettei itse tarvitse syödä moisia kermalla kevennettyjä voipläjäyksiä)



Takkatuli...


...arkiset jutut.



 Kukat ja kasvit kaikissa muodoissaan.
Nää pienet puut on sitkeitä ketkulaisia ja selviää viikon jos toisenkin jopa mun "hellässä huomassani ja tuo ihanaa fiilistä".

Muuttokuorman rippeitä setviessä löysin pappani mulle tekemät sukset.
Jätin ne kuistille koristeeksi.
Muistan kuinka hiihdin mummulan pihassa ympyrää papan suksilla punaiset huopikkaat jalassa.
Pappa oli mun suuri idolini ja luotin ettei maailmassa olisi mitään jota pappa ei osaisi korjata.
Nyt tuo yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä makaa sairaalan letkuissa liikkumattomana.
Voisin purnata marraskuun ankeuden lisäksi suomen täysin hampaattomasta vanhustenhuollosta proosallisen verran, mutta koska en sitä voisi ilman painokkaita painosanoja tehdä niin jätän asian                ajatuksen asteelle.



Juuri nyt meillä on huolta useammasta läheisestä, suuria elämänmuutoksia ja monta uutta asiaa arjessa. Jätän tämän pikku blogiseni uinumaan talviunta loppuvuodeksi ja keskityn arkeen ja rakkaimpiini täysillä.
Meillä on muutama aika jännä juttu tiedossa ja kerron sitten tammikuulla niistä ;)

Ihanaa kun edessä on joululomat ja toivottavasti saadaan lunta!

Pitäkäähän toisistanne huolta, laskekaa pulkkamäkeä, nauttikaa yhdessäolosta, lomista, syökää hyvin ja nostakaa jalat ylös.
Ainiin ja halatkaa kaikkia ihania läheisiä siinä vieressä, olen oppinut läksyni olla pitämättä enää mitään itsestäänselvyyksinä.
Levollista loppuvuotta, nähdäänhän taas tammikuulla hyvin levänneinä ja uuteen vuoteen uudella tarmolla suunnaten.
Puss!