maanantai 29. joulukuuta 2014

Vain elämää


Heippa!

Onpas kohtalaisen kylmä päivä,  parikymmentä astetta miinuksella ulkona ja sisällä polteltu tulia koko päivä, yön jälkeen sisämittari näytti karvan vaille plus kuustoista hrrr!
Mun olis pitänyt saada aikaiseksikin tänään kaikenlaista, mutta hoidin talojuttuja puhelimessa, taaplasin nojatuolin puuhellan eteen ja varasin viereen kasan sisustuslehtiä ja kuumaa juomaa.
Olisi pitänyt käydä raksalla, oli kylmä, toppahousut hankkimatta ja seliseli.
Olisi pitänyt "siivota Aada pois", viedä takit, hihnat ja lelut vajaan, en pystynyt. Huoh.
Olisi pitänyt pestä pyykkiä, ei huvittanut.
Lähdin hakemaan lapsille toppahousuja alesta, tulin kotiin kesämekon kanssa...


Ajattelin kuitenkin tulla laittamaan vähän tunnelmia viikonlopulta.

Lähdettiin lauantaina murun kanssa tuulettamaan päänuppia tuonne Helsingin suuntaan.
Oltiin syömässä ystävien kanssa, viinilasillisella jutellen, ja Vain elämää- konsertissa (kiitos kivasta reissusta!). Siitä vielä legendaarisen snagarin kautta hotellille ja kokonainen sunnuntai kierrellen ja ihmetellen.
Konsertti oli huikea, nyt on nähty Virtasen Toni dinopuvussa ja hytkytty koko possen huikeiden kappaleiden tahtiin.




Kotiintuomisiksi maamme pääkaupungista löysin näin näppärän hyödykkeen laukkuuni!
Blenderi -pullo, jossa on sellainen sekoitushäkkyrä sisällä, saa sheikattua pirtelön messiin ja etenkin tuo toinen tötterö pelastaa käsilaukun kaaokselta, rusentuneilta ksylitolipastillirasioilta ja liiskautuneilta rusinoilta!



Mä en periaatteessa diggaa muovipulloja, sain inhotuksen muoviin kun mun jumppapullo haisee aivan järkyttävältä, sellainen muovinen sivumaku joka puistattaa ja ällöttää. Mutta tää mainosti itseään myrkkyvapaana, tästä puuttuikin outo haju ja maku, hyvä niin. Mulla ei sitäpaitsi haba riitä kanniskelemaan lasipulloja ja purkkeja (kokeilin sitäkin joskus, ei toimi).


 Tälläinen snäcksikokoelma mun laukussani seilaa yleensä, pikku-ukkelin lemppareita mulpereita ja itelle purkkaa, nassuille pastilleja jne...
 Vaan eipäs seilaa enää!
On niin siistiä että, kaikki pienissä rasioissaan järjestyksessä ja helposti naposteltavissa.
Pieniä, suuria arjen helpottajia.




Löysin himoitsemani (ystävän parvekkeelta bongatun ja haluaa, haluaa-listalle päätyneen) valoköynnöksen -70%. Alemyynnit on niin mun juttu, hamstraan kerralla kaikki mitä tarviin ja otan iisisti loppuvuoden :D


 Katsokaa nyt <3  tuolla ne tuhisee kumpikin...
Pulkkamäki raikkaassa pakkasessa on ihan paras unentuoja.
Raikasta alkavaa viikkoa, apua vuosikin vaihtuu ihan just, meneepä aika vinhaa vauhtia.
Meillä on aamulle kaffekutsu, ihanaa, nassut saa leikkikaveria ja mamma höpötysseuraa, jes!





perjantai 26. joulukuuta 2014

Suru


Olin ajatellut tulla kirjoittelemaan joululomasta, siitä kuinka äiti oli taas ylittänyt itsensä ja  herkkuruoat jälleen kerran olivat aivan mahtavia, laatikot, soossit ja kakut ja leivät...
Siitä kuinka ollaan saunottu, pelattu porukalla ja vain latailtu akkuja ensi vuoteen, ottaen iisisti, suklaata syöden ja pulkkaillen, nauttien vapaista hyvässä seurassa ilman kiirettä.

On toki tehty näitä kaikkia, mutta silti mieli on musta, ajatukset vain karvaisessa ystävässämme.


Lähdettiin keskiviikkona illasta pulkkailemaan koko perhe ja ihmettelin kun Aada ei pyrkinyt mukaan, halusi vain nukkua.
Tultiin takaisin niin kaveri kapusi sänkyyn, mihin ei saisi edes tulla ja sohvalle, syliin, lähelle. Meidän terrieri nukkui kaverinsa kyljessä ihan kuin lohduttaen, ajattelin että kylmä ilma vaan väsyttää.

Torstai -aamuna kaveri nukkui kun syötiin aamupalaa, Sisu tuli keittiöön ja oli niin stressaantunut että laski alleen, ihmeteltiin että mitäs nyt ja menin Aadan luo niin sekin oli laskenut alleen, ja mennyt huonoksi, ei jaksanut nousta ja näin vatsan turvonneen.
Kiidätin kaverin päivystävälle eläinlääkärille, itkin hysteerisesti koko matkan ja paruin odotustilassa velton koiran kanssa, tiesin että ollaan viimeisellä reissulla kahteen tyttöön.

Lääkäri otti sisään ja totesi sisäelinten pettäneen, pernan ainakin...
Siinä minä istuin lääkärin kylmällä lattialla rakas ja uskollinen ystävä sylissä täristen ja rutistaen rintaani vasten kun muruseni nukutettiin pois kärsimästä enempää kipuja.
En tiedä kauanko siinä sylikkäin istuttiin ja itkeä vollotin niin että kyyneleet virtasivat pitkin tummaa turkkia.

On tiedättekö aivan käsittämätön tunne lähteä kotiin ilman ihmisen parasta ystävää, pelkkä panta ja hihna toisessa- ja 300euron lasku toisessa kädessä.
Odotushuoneessa parkumistani kuunnellut nainen kapsahti kaulaani, sanoi; "en tunne sinua mutta pakko halata".
Siinä hän sitten rutisti tiukasti-tuntematon ihminen, kun tärisin ja valutin kyyneliä pitkin tuulitakkinsa selkämystä. Kyseli, lohdutti ja otti osaa.

Tokenin sen verran että uskalsin auton rattiin.
Kotona olohuoneessa lojui tyhjä peti ja Aadan aappa-apina, unikaveri jonka se haki viereensä yöksi ja jota kanteli iloisesti huoneesta toiseen.



Itkettiin silmiä päästä koko päivä ja suunnattiin mummolan hoiviin...

Ehkä kaikkein raskainta on miettiä että tämä kaikki on ehkä jonkun sairaan ihmisen tekosia.
Käytin kesällä Aadan terveystarkastuksessa ja rokotuksissa ja lääkäri kehui kuinka terve koira meillä onkaan. Ja totta, ei koskaan ole ollut mitään vaivoja, ei mitään.
Yhtäkkiä vuorokaudessa kaikki sisäelimet pettävät ja toinen meni heikoksi.
Tuntuu oudolta.
Mieheni totesi että meidän toinen koira ja kissahan oksensi myös tiistaina ja keskiviikkona, totta. Kyselin naapurustosta niin kahden muunkin perheen koirat olivat oksennelleet tiistai-keskiviikko välillä.
Aada oli kuitenkin ainoa joka meni vapaana ja tonki ojia kaikessa rauhassa.
Netistä katsoin niin lähiseudulla oli raportoitu joulukuun aikana myrkkysyöteistä.
Mietin että lietsonko nyt hysteriaa, yritänkö väkisin löytää syyllistä, selitystä.
Mutta aika hullulta tuntuu että koira joka vielä tiistaina hyppeli, kerjäsi herkkuja ja juoksi metsässä, yhtäkkiä ilman mitään ennakko-oireita turpoaa ja kuolee.

En tiedä onko mitään myrkkysyöttejä, mutta Aadan oireet viittasivat myrkytykseen ja siksi ajattelin aiheesta kirjoittaa josko tutut tämän lukevat ja ovat tarkkana lenkillä. En halua yhdenkään koiran kokevan samaa kohtaloa, tai yhdenkään perheen tälläistä menetystä. Meillä on aivan ihania naapureita, ja loistava naapurusto, kiitos tsempeistä ja osanotosta.
Sydämessä on valtava kaipaus.

Rakastit ehdoitta.
Tiesit kertomatta.
Olit aina uskollinen.
Puolustit perhettä.
Olit rakas, ihana pieni hössöttäjämme.
Ikävä on suuri....






Mua ei juuri nyt lämmitä mikään, mutta Aadan kuvia etsiessä katselin samalla kuvia viime kesältä. Mietin kuinka odotankaan kevättä, kesää, muuttoa omaan kotiin.
Ehkä nämä kaikki suuret elämänmuutokset ja puuhat saavat surun muuttumaan lämpimiksi muistoiksi tuosta karvakorvasta, surun hellittämään.



Turha sanoa että sehän oli vain koira, jokainen karvainen otus kattomme alla on perheenjäsen ja ollaan kovin kiinnytty noihin hassuihin karvakamuihimme.
Aina jos on huono päivä tai murheita, saan karvaisen pään syliin, tai kehräävän kyljen jalkaa vasten. Eläin ymmärtää ja eläin lohduttaa, kysymättä, vilpittömästi ja omalla hassulla tavallaan. Eläimet ovat ihan omia persooniaan.

Kesää odottaessa, muutama kesäinen kuva.
Pitäkäähän huoli toisistanne, karvaisista ja karvattomista ystävistä!















lauantai 20. joulukuuta 2014

Tapettifiksaatio



Hei kaikki, jos kukaan tietää saisiko tämännäköistä tapettia jostain, tai edes mallin nimeä niin olisin kiitollinen. Olen kamalan ihastunut kipsilevyn alta paljastuneen tapetin kuosiin ja väriin. Kuva ei tee oikeutta tapetille, sillä remppavalon ja salaman yhdistelmä saa tuosta ihan kamalan värisen, oikeasti väri on tumman punasävyinen, ihana!
Tiedän että ainakin Toijalan tapettitehdas ja muutama muu firma myy vanhojen alkuperäismallien mukaan tehtyjä paperitapetteja, mutta tätä mallia en löydä mistään.
Epäilen että tämä on 20-luvun malleja.
Apuja kaivataan, pliis!






 Itseoppinut
ikkunankorjaaja täällä moi!
(youtubesta, metsänkylän navetan sivuilta ja Panu Kailan teksteistä, mutta hei priimaa pukkaa :D)

On meinaan tullut tuhrattua ikkunoiden kanssa viime viikko.
Mutta kohta ollaan puolessavälissä, jei!
Jos yksikään äidin kullannuppu enää ikinä kivenmurikan heittää ikkunasta sisään niin aivan varmasti saa skraban ja sudin käteensä ja pääsee kunnsotustöihin, on hiukan hitaampaa hommaa tuo korjaaminen kun rikkominen.



Kotiluola näyttää tältä.
Pari vierasta on vaatteensa meillä tuhrannut, eikä ihme, tää on kun rakennusmaailma-temppurata koko asumus.
Tänään lounastettiin ystävien kanssa, pokaa ei voi keittiön pöydällä siirtää kun on vielä pellavaöljymaali märkä, mutta hyvin tonne lomaan mahtuu kattilat ja lautaset kun vähän käyttää mielikuvitusta.
:D


Aamulla vaatekaapille hyppiessä saa kätevän jalkatreenin...


Tänään pidettiin remppa-vapaa päivä.
Keskityttiin aamusta tärkeämpiin juttuihin ja sitten saatiin ihanat ystävät tänne.
Tehtiin pieni kirppiskierros porukalla ja tultiin vääntämään kasvis-tofuwokki ja syötiin pitkän kaavan mukaan wokit, mutakakut sun muut ja juteltiin.
Kiitos ihanat kun kävitte meitä piristämässä!
Ainiin ja löysin tollaisen vanhan kupin ja tassin aamukaffemukiksi (1,50)
eikös ookkin ihana!
Mukaan tarttui viikolla kirpparilta myös mahtavat retroverhot tytön tulevaan huoneeseen, mutta ne annan sit yllärinä, täytyis muistaa ostaa lahjapaperia...



Ilahduttavaa on ystävien tuomat ruusut ja talo-onnittelu-tsemppiskortit, KIITOS!
Kyllä vaan vanhanajan postikortit on ihania ja tulee tosi spesiaali olo kun saa oikeaa-ei sähköistäkin postia.


Lopuksi vielä eläimellistä menoa; meidän Sisusta tulee ehkä isukki, jei!
Meidän piti ottaa suositukseksi sellaisia pönötyskuvia, mutta niistä tuli lähinnä mangusti-kuvia.
Jos ei näillä nappisilmillä astutuskeikkaa pukkaa ni jo on kumma?!


Ja meidän narttu se vasta reppana onkin, katsokaa nyt, häntä paketissa ja säälipisteet-ilme.
Lapset meni viikonloppuna mummulaan yökylään ja lähdettiin lauantaina sitten koko porukka mummulan suuntaan. Noh kaffeteltiin ja huhuilin Aadan ulkoa sisään vielä moikkaamaan ennen lähtöä...se painoi sisään häntää villisti heiluttaen omaan iloiseen tapaansa.
Perinteiseen tapaan ei menny ihan niinkun strömsössä, kaverihan oli repässy häntäänsä kamalan pitkän haavan viuhtoessaan. (koko hännänpää oli auki, kait huitassut sen johonkin terävään) Tiedättekö, hännästä lähtee jostain syystä verta aivan järkyttävästi, siis järkyttävästi!.
Neiti säntäsi sisään ja hetkessä oli kämppä kun teurastamo.
Eteisessä oli takit veressä, kengät veressä, tapetit, jopa katto!
Oltiin puoli yksitoista illalla kotona, ennenkun olin saanut mummolan kuurattua roiskeista.
Meidän auton takakontti...arvatkaapa miltä se näyttää!
kaveri kun heilutti häntää ohiajaville autoille, koirille ja polkupyörille.
Että olishan sekin reissu nyt mennyt ihan liian mutkattomasti ellei kuvioissa olis ollut pieni show, huoh. Joku lohdutti että sellasta sattuu, mutta miksi sellasta täytyy sattua aina meille, olis reilua jos nää sähläysgeenit olis jakautunu vähän jollekin muullekin posselle.


Lapset vietti mummulassa leipoen, hiihtäen ja kaikkea hauskaa keksien useamman päivän ja saatiin remppailla kaksin. Homma edistyy hyvin, lattioita on purettu, vanhat keittiöt, kaapistot ym pois ja vaikka mitä. Mä myöskin huomasin että kun yleensä kauppareissut hoituu suht pikaisesti pienten arjen sankareideni kanssa ja nyt pääsin yksin remppakamppeita hakemaan niin ei ihan menny putkeen.
Ajattelin aamulattet nautiskella ja sitten suunnata hakemaan ihan vaan pistosahanteriä, hiomapaperia ja jätesäkkejä. Noh vahingossa tilasin amarettocapuccinon, siis kahvia saa myös alkoholillisena, mä kun luulin että ne on vaan jotain esanssia (maalainen!) huitaisin sen huiviin ihmettelin tymäkkää makua. Noh harhauduin sen siivittämänä vaate-aleen, ostin nahkanilkkurit, nahkahousut ja nahkahameen, siis mitä ihmettä?!?! (ne oli -50%)
Taisin myös haksahtaa ostamaan tytölle lahjaks pinkit crocsin kumpparit, kassillisen leluja ja vaatteita. No okei niille vaatteille oli tarvetta ja niitä leluja lapset oli toivonu lahjaks kun ale alkaa ja kaikki oli -50-70% mutta silti, lähti vähän lapasesta.
Muksut on pari päivää pois ni ikävän, yksin kaupoille pääsemisen ja amarettocapuccinon yhdistelmä osoittautui ihan kamalan vaaralliseksi!
Tänään kun ravasin täyden cittarin läpi kitarisat punasena huutavan uhmaikäisen kanssa "MÄ HALUUUUUUUN LELUN!"-huudon siivittämänä niin ei kuulkas tullu yhtään heräteostosta.
Eläköön turvallinen arki!



sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Bileitä ja pölyä





Viikonloppu kuvina.... 



 Yritettiin siivoilla tytön My Little Pony bileitä varten lauantaina aamusta, tässäpä kaverusten työpanos, hehee, nenä kiinni kirjassa. Mun lukutoukkani <3



Lumikin satoi niin sopivasti meitä ilahduttamaan (peittämään loput haravoimattomat lehdet pihasta juhlaväkeä varten).




Edellisenä iltana tuhrasin sokerimassan kanssa, kun tyttö ehdottomasti halusi sokerimassakuorrutteisen kakun.
(ensimmäinen ja viimeinen massakakku, oon enemmän suoran linjan kermavaahtokoristelija).
Tuo pintakin näytti pinkiltä selluliitilta, nauroin kaverille että siinäpä muistutus suorasta metamorfoosista kun tota sokeripläjäystä syö niin kankkuunhan se jymähtää!

Tuo oli muuten gluteeniton ja maidoton kakku ja siihen nähden onnistui tosi hyvin koska eroa ei maistanut!
Korvasin taikinassa jauhot perunajauhoilla ja väliin mansikkahilloa, marjaa ja vispautuvaa soijakermaa.




Olin niin iloinen kun tytöt piti yhteispippalot erään samoja ikiä olevan ystäväperheen tyttösen kanssa.
Huh kun olikin kiva jakaa tekemiset ja hankkimiset puoliksi toisen äidin kanssa, juhlat onnistuivat tosi kivasti ja tytöt olivat onnessaan!
Kiitos ihanille vieraille seurasta ja yli-ihanista lahjoista!




Meidän pieni poika ja tytöt :D
Kysyin että jos hän haluaisi pitää sitten omat juhlansa autoteemalla, poika vastasi; "nää tyttöjen prinsessajuhlat on paljon mukavempia!"


Lapset meni lauantaina vielä mummilaan yökylään ja me saatiin keskittyä loppuviikonloppu remppaan.
Sunnuntai-aamuna juotiin pitkät aamukaffet ja kyllä vaan remppa yhdistää.
Nimittäin niin sitä vaan saa jäyhimmänkin suomalaismiehen kielenkannakkeet irti kun keskustelu siirtyy porakoneen hankintaan, momentteihin ja kierroslukuihin.


Kannettiin taas purkujätettä tonnikaupalla, revittiin keittiön ja vierashuoneen linoleumit pois ja alta paljastui vielä ehkä pelastettavissa oleva puulattia.
Keräilin välissä olleet vanhat hesarit pääosin talteen, niissä oli ihania 50-luvun kuvia ja mainoksia.
Lehdistä päätellen puulattia on palvellut paikallaan vuosina 1927-1953, 50-luvulla kuvioihin on tullut linoleumi päälle. Lehdet olivat täysin kuivia ja ainakin tämän päädyn kivijlaka ja lattia on kunnossa,  mutta toinen pääty onkin eri asia.
Siellä  tehdään töitä lattian lisäksi kivijalankin kanssa...


Vierashuoneesta löytyi pätkä mitä kauneinta tapettia!


Tuolta nurkasta on vetänyt...joku neropatti on sahannut palan kattoa ja tunkenut sisään paalillisen villaa. Great!
Noh onneksi saamme yhdestä kohtaa samanlaista purkupaneelia jolla paikata reikä.


Ennen kotiinlähtöä pyysin vielä kurkkaamaan tökerösti paneloitujen ja muovitettujen ovien alle, josko, josko vain siellä olisi vanha ovi kerrosten sisällä...
 ...ja olihan siellä!!!
Kaunis vanha puinen ovi, piilossa rumien kerrosten alla.


Näin myös muissa ovissa.
Jotain positiivistakin ylläriä :D


Ihanaa alkavaa viikkoa.

Mä hyppään junaan ja lähden pyörähtämään ystäväni luona ja sitten jatkuu intensiivinen purku-urakka.
Tammikuussa meidän hirsimiehemme pääsee aloittamaan lattioiden nostot ja siihen mennessä kaiken pitäisi olla valmiina hänelle.
Hiirenköntsä pöllyää ja ghettoblasteri pumputtaa Alicia Keysiä, jotenkin utopistinen fiilis...


Niin ja kiitos teille ihanat kannustavista kommenteista, luen niitä läpi ja vaalin mielessä joka kerta kun meille sanotaan; "onnittelisin talosta, mutta kun tollasen menitte ostamaan niin ei voi kun ottaa osaa".
Olen sisuuntunut, jokainen ilkeä kommentti kasvattaa näyttämisenhalua ja halua puolustaa MEIDÄN OMAA taloreppanaa, pintä sinistä.
Jos oltais ostettu 70-80-luvun rakentamisen kultakauden tuotos jossa vain sattuisi olemaan ihan kivat laminaatit ja iskun kalusteet peittämässä orastavaa sisäilmakatastrofia niin kyllä sitten taputeltais olalle uuden kodin kunniaks, että ihan iskun kaapistot ja tyylikkäät laminaatitkin. Mutta hei se kaikki siellä sisällä on roskaa, meillä tää on toisinpäin, päällinen on vuorattu roskalla mutta mitä enemmän kaivaa niin sieltä sisältä löytyy hyviä, vahoja, kestäviä ja hengittäviä materiaaleja.
Hyvä tästä tulee!
Ja mitä enemmän sitä hokee itselleen niin sitä enemmän siihen rupeaa uskomaan itsekin, heh eivaa.
Hyvä tästä tulee!