keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Minä vastaan marraskuu


Heippa, täällä ollaan vaikka onkin ollut hiljaista blogin puolella.
Ollut aikasmoinen kuukausi, olen ollut kouluttautumassa ja selvitellyt yhtä projektia, juossut ja säntäillyt paikasta toiseen. Huhhuh ja kaikenlisäksi on vielä näin pimeää, mietin tänään että mikä olis parasta pimeänkarkoitusta, päädytiin popcorneihin ja piirrettyihin eskarireissun jälkeen.
Myös ruokaterapia toimii aina!
Tein vajaan kymmenen kiloa erilaisia laatikoita...porkkanaa...lanttua jne.
Nyt on pakkasessa "valmisruokaa" leppoisia sunnuntai-iltoja varten kun ei jaksa väsätä sapuskaa, kunhan ottaa ja lämmittää.
Lisäksi on ihana tehdä ruokaa kun juurekset ovat ystävän kasvimaalta saatuja, rakkaudella kasvatettuja ja varmasti luomua.



Toinen pimeänkarkoituskikka on tietysti kynttilät ja koristevalot.
Illalla rupesin hahmottelemaan paperille ideaa suht graafisesta kolmijalkaisesta jalasta kruunukynttilälle.
Mies taitteli hahmotelman taskuunsa ja oli tehnyt mulle tälläisen <3
Täydellinen!
Vähän tuossa räpyttelin silmiäni ja sirkuttelin kuinka olisikaan mukavaa kun näitä olisi kolmen sarja...ja eri pituisina. ;)







Vähän mieltä lämmitii myös löytää vanhaa arabiaa ja ruotsalaista posliinia 0,70 e kappalehintaan.
Ja murolöytö ruokakaupan poistuvien tuotteiden halpalaarista, muro josta muksut tykkää ja jota voi hyvin mielin antaa välipalaksi. Muro jossa on jopa ravinteita, ei pelkkää sokeria!


 Tiedättekö tuli tuosta mielen lämmittämiesestä vielä tälläinenkin tunnustus mieleen...mulla on ihan hirveä tapa käyttää puhelinmyyjiä ilmaisina terapeutteina.
Oon ihan kamalan kova puhumaan ja kun vähän höpötän niin ajatukset taas kirkastuu kummasti. Noh tässä eilen mulla oli stressileevelit vähän koholla ja poloinen puhelinmyyjä sattui soittamaan just sillon, kävin läpi koko viikon kirjon, akuuteimmat dilemmani, juttelin kuljetusalan muuttumisesta, perinnerakentamisesta ja moottoripyöristä. Lopuksi myyjä huokaisi "tää oli mielenkiintoisin keissi ikinä, niin minkä ikänen sä oikein olet kun sulla on noin monta rautaa tulessa, lykkyä tykö vaan. Siis erikoisin puheluni koko historiassa, tilasitko sä edes mitään!"

Oon vähän törkymöykky, en nimittäin usein edes lopulta tilaa yhtään mitään, mutta voi pojat että onkin välillä kiva höpöttää pohjamutia myöden. Ei sillä, on mulla monta ihanaa läheistä ja  ystävää puhelinsoiton päässä, ja rimpautellaankin päivittäin, mutta mun mielestä nää puhelinmyyjät on vaan niin hauskoja juttukavereita välillä.
On kai sekin saavutus jos saa itse myyjän tuumaamaan, "anteeksi mutta mulla ei nyt olis aikaa tähän".

Että tällänen tunnustus.

Ihanaa, vaikkakin lumetonta ja kuraista marraskuuta.


lauantai 15. marraskuuta 2014

Lauantain kootut....


Tämä lauantai alkoi samalla lailla kun muutkin lauantait; jazzin tahtiin.
Isäntä heräilee aina ennen kukonlaulua lauantaisinkin, käy punttiksella ja on kotona jo seitsemän maissa. Näpsäyttää rammareihin letkeää jazzia ja keittää kahvit valmiiksi, pikkuiset katsovat hetken piirrettyjä yökkäreissään ja sitten syödään yhdessä.
Mitkä ihanat rutiinit (tykkään rutiineista).


Aamuisin on kyllä ehdottomasti saatava kahvia, mitä vahvempaa, sen parempi-ja mustana tietysti.
Mutta iltaisin juon teetä ja teen omia juttujani muiden jo nukahdettua.
Mark & Spencerin teet ovat muuten tosi hyviä!



Päivän ehdoton kohokohta oli tytön odottamat ystävän kemut Lego-friends-teemalla....) 
Oli kuulemma olleet aivan loistavat kekkerit!
Oltiin saatu pikkuserkkuni perheeltä yksi setti friendsejä, nyt oli käytävä ostamassa sarjaan täydennystä, tuntuu olevan se juttu just nyt nuo tyttölegot.
Mutta mikäs siinä, legot on aikas kehittäviä kaikinpuolin...(kunhan vaan pysyvät imurin säiliön ulkopuolella).





 Iskä löysi setin jossa oli sivuvaunumotskari, se kääriytyi tytölle ylläriksi pakettiin ja oli mieluinen.

Oon huomannut kätevimmäksi antaa tytölle tuollaisen vanhan piironginlaatikon jossa pienet ukkelit ja osaset pysyvät siististi tallessa ja leikittävinä. Tyttö kantelee laatikkoa mukanaan, leikkii aamupalalla keittiössä ja vie kerrossänkyynsä kun haluaa olla rauhassa pikkuveljen liian vilkkailta liikkeiltä...

Piipahdettiin tänään Biltemassa ja olin aikas innoissani kun mies löysi hyllystä kauan hakemani METALLISEN rikkalapio-harjasetin!
Olen näitä markkinoilla joskus nähnyt kohtalaisen suolaiseen hintaan, mutta tämä setti ei paljon köyhdyttänyt ja on katseenkestävämpi kun vanha muovinen härpäke joka natisi jo liitoksistaan.
Modifoin tohon vaan  myöhemmin puuvarren ja avot!






Tämä pimeys ja koleus menee luihin ja ytimiin...
Kotikin on kuin käpertynyt talveen, polttelen kynttilöitä ja yritän selviytyä kurkkukivusta maanantaiksi jotta pääsen koulun penkille viikoksi kuljettajien eu-direktiivikursseille, aikas jännää...siitä onkin aikaa kun olen ollut koulun penkillä.

Lisäksi yhden mahanpohjaa kutittavan projektin tulevaisuus selviää ensi viikolla, projekti jonka eteen olen "taistellut kynsin, hampain".
Tiedättekö, suomessa hylätyn vanhan talon pelastamisesta on joissain tapauksissa tehty niin haastavaa  pykälä-ja direktiiviviidakkoa, etten yhtään ihmettele miksi täällä on niin monia hylättyjä,  surkeita taloja jotka olisivat hoidettuina ja rakastettuina antaneet kodin vielä useammalle sukupolvelle.
Surullista.
Ajan hittejä ovat ennemmin uretaani, lasivilla ja haltex kun vanhan, kauniin, hengittävän ja perinteisen korjaaminen...



 Juniorikin sai tänään oman Lenni-kopionsa.
Kysyttiin että mikäs on sinun lintusi nimi; "tää on PappaPöllö, tää on viisas....ja tää muuttaa aina etelään talveks kun täällä on niin kylmä"

-Aika viisasta, myönnetään. Minäkin voisin olla auringon alla yli talven.



Hyvää yötä ja leppoisaa viikonlopun jatkoa <3





torstai 13. marraskuuta 2014

Tavallinen torstai-aamu....








Tavallisten aamupuuhien ohella pysähdyin tänään katselemaan vanhoja valokuvia ja löysin nämä söpöydet melkein 9 vuoden takaa kun meille muutti pieni karvapallero. (Vauvakuumeen ehkäisijäksi hankittu karvakorva joka ei ihan sitten toiminutkaan niinku piti, mutta on rakas perheenjäsen ja loistokamu lauman jatkeena)
Käytiin prätkällä katsomassa pentua ja odotettiin malttamattomana luovutusikää, siinä odotellessa tehtiin vanerista pienelle ihan oma koppi...
Tämä kamu on kulkenut mulla töissä mukana, prätkän kyydissä, kuorma-auton hytissä ja konttorin tiskin alla konttorikoirana, siellä missä minäkin.
Sillon kun olin konttoritöissä Sisu kulki rintarepussa prätkän päällä pieni liekkihuivi lepattavien korvien suojana (oli heti ovella kun otin kypärän hyllystä)  ja nukkui omassa kopassaan pöydän alla, tauot oli jaettu puoliksi; vartti mun sapuskalle, vartti kaverin korttelilenkille.
Rahtarinhommissa kaveri oli repsikkana, istui tyytyväisenä paikallaan vahtien ohi ajavat autot ja välillä kuorsaten, päivän päätteeksi ajettiin snagarille palkanmaksuun; "pieni nakki, kylmänä, ilman mausteita".





Paljon on tapahtunut tämän kaverin yhdeksän elinvuoden aikana, heppu on nyt tukevasti kissan tassun alla ja tyytyväinen tuon maukuvan pomon pompotettavana. Onhan tuo pieni höpsö terrieri saanut myöskin vihdoin ikioman emännän, eikä minkä tahansa vaan ihan oikean amatsoninaisen tanskandoggityttelistä, siinäpä onkin emäntää kerrakseen ja terrieripoika puolustaa naistaan lenkillä rinta rottingilla-se kun on avuton nartunpahainen ja kaipaa jatkuvaa huolenpitoa. Ja sitten on nämä kaksi nuppusta leikittämässä ja lenkittämässä.
Onhan tässä äidillä hommaa kun tupa vilisee villejä lapsia ja karvakamuja, mutta mun mielestä se on suuri rikkaus kun lapsilla on karvaisia ystäviä, niiden kanssa oppii vastuuta ja kiintymystä. Meidän koirat ja kissa vaistoaa heti jos on vähän möksöpäivä, tulevat kylkeen, painavat kuonon vatsalle ja ovat vieressä, lohduttavat ja piristävät omalla hassulla tavallaan.


perjantai 7. marraskuuta 2014



 Äiti soitti ja käski bloggaamaan, (äitiä pitää totella) kuulemma kaikki on huolestuneita kun ei juttua pukkaa.
Kaikki hyvin täällä, blogihiljaisuuteen on syynsä.
Herkullinen, kutkuttava, jännittävä, pelottavakin ja jos suunnitelmat toteutuvat niin bloginjuuresta ei ole tulevaisuudessa puutetta.
Ensi viikolla raotan teille lisää.
Oon nyt vaan niin jännittynyt, stressaantunut ja turhautunut kaikkiin vaikeisiin koukeroihin joita olen kaksi viikkoa selvitellyt täällä puhelinlangat kuumina, etten osaa edes blogata mitään fiksua.
Joten laitan kamerasta muutaman kuvan joita sinne on parin viikon sisään eksynyt....

Ihanaa viikonloppua.<3