keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Hassut....




 Kyllä me taas eilen naurettiin noiden junioreiden edesottamuksia niin että vedet valu silmistä.

Tyttö oli valitellut hammastaan jo jokusen päivän ja eihän siinä auttanut kun varata särkyaikaa.
He olivatkin jo aamulla yhdeksältä pihalla ja hokivat "jokomennäänjokomennääään?!"
Ihmettelin että mistäs nyt tuulee.

Oltiin kolme varttia liian aikasin mestoilla kun ei näitä pidätellyt mikään, ajat oli tietysti vielä vartin myöhässä.
Sainpahan ainakin kerrankin lukea kaikki naistenlehdet rauhassa läpi.

Tyttö kapusi laverille ja hymy oli vieläkin korvissa.
Lääkäri aikansa tutki ja tuumasi " ei täällä mitään vikaa ole, siistit ja pestyt hampaat, mitä nyt vähän voi olla kasvukipuja kun on niin nopeaa tuo hampaiden vaihtuminen"

Aika nopeasti mulle selvisi että tuo ovela pieni tyttö oli kehitellyt nerokkaan suunnitelman takertua pieniin kasvukipuiluihin sillä nojalla että aina lekurin jälkeen pääsee jädeille ja lelukauppaan.


Hän tuumasi yksi päivä; "kun se eskari loppuu ni muutetaan kyllä Italiaan, mä haluun jonnekin kauas, täällä tylsistyy!"

Here we go...
Mä olen kotihiiri ja rakastan rutiineja, ihan niinkuin tuo pieni poikakin ja tyttö on tullut isäänsä; levoton sielu, aina menossa ja joku projekti tekeillä.



 Tiskasin sisällä ja kaverukset tuli pyytämään narua.
Ulkona mua odotti jokseenkin humoristinen näky; "äiti me rakennettiin kesäsukset!"
Siellä ne meni kun mini-Miedot konsanaan pitkin pihaa.
Laudanpätkät kenkiin solmittuna...
 Mistä ihmeestä nää kaikki ideat kumpuaa?!

 Pakko vielä hekuttaa että mä olen kait saanut auringonpistoksen koska olen innostunut tämänkaltaisista kesä-aktiviteeteista.

Hassua kuinka itsensä ihan tappiin rehkiminen nollaa päänuppia niin kokonaisvaltaisesti...
Nooh kait se innostus taas kiireiden ja töiden myötä hiipuu.
Mä niiiiin tarvisin lisää tunteja vuorokauteen!


tiistai 29. heinäkuuta 2014

Luovaa taidetta


 Tänään muksujen toiveissa oli maalata akryyliväreillä kiviä ja ruukkuja puutarhan ilostukseksi.


 Juniori laajensi kaikessa innovatiivisuudessaan taiteensa kattamaan myöskin ruukun sisäpuolen.
Mistä johtuen siihen ei luonnollisestikaan saa istuttaa-eikä laittaa muutenkaan mitään, jotta suuri taide ei peity alleen.
 Pihan kivet muuttuivat leppäkertuiksi, amppareiksi ja etanoiksi.
Varsin käteviä muuten nuo akryylivärit, kuivavat nopeasti ja pysyvät melkein pinnalla, kuin pinnalla.
(myös vaatteissa, puutarhahuonekaluissa ja kasvoissa).

 Hetken päästä mun käteeni torpattiin koivunlehti ja hölmistynyt katseeni kait paljasti kulttuurillisen sivistymättömyyden, koska perään tuli nopea selonteko; "se on taide-avajaisten lippu ja voit  rei´ittää sen tuolla".
Pihaan oli perustettu useita taidekojuja ja vanavedessä seurasi itse taiteilija selostamassa töidensä syvällisempää perspektiiviä.

"Tää on esihistoriallista jalkapalloa kuvaava turvemöykky, tässä on kivi-ampiainen ja tää..." jne.
Perin söpöä <3

Jokainen näyttelypiste oli rajattu käpyvallilla ja seurasi jälleen selonteko; "siis tässä menee sitten turvaraja näihin arvokkaisiin töihin, mihinkään ei saa koskea ja täällä voi mennä hälytykset päälle jos astut sen viivan yli..."

Oli muuten aika sanatarkkaan kuunneltu mun esipuheeni ennen Taiteilijatoveruutta-näyttelyyn lasten kanssa astumista männäviikolla.
-Hämmentävää. Ja minäkun luulin että mun sanomiseni menevät toisesta korvasta sisään, toisesta ulos!

 Tämä kultturipläjäys viimeisteltiin sellaisella gurmeella että oksat pois!
Isosisko käski pienempää hakemaan kasvimaalta herneitä (toisessa kädessä roikkui puoli hernemaata varsineen, palkoineen, ja toisessa mun porkkanan alkuni. Hän teki varmaa työtä).
Pienillä multaisilla ja maalisilla kourillaan he sitten silpivät galleriansa vieraalle herneitä ihan valmiiksi.
Ei auttanut sanoa että kyllä mä osaan itse, he olivat päättäneet tarjota kulttuuria ja gurmeeta.
-Nooh pari maitohappoa huiviin ja piimää litra päälle, kyllä mun pakkini tän kestää.

Kyllä elämä vaan olis aika tylsää ja tasaista ilman noita pieniä toiminnanohjaajia! <3

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Helteinen Tallinna ja löydöt...


 Satuttiin miehen kanssa Tallinnan katuja tallailemaan juurikin helle-ennätysten aikaan, koko reissun torstaista lauantaihin paistoi ja elohopea taisi kivuta 30 paremmalle puolen.
Ihanaa <3 Mä rakastan hellettä, eikä juurikaan mikään lämpö ole tälle vilukissalle liikaa.
 Kamerani linssin läpi tallentui jälleen kerran näitä elämää nähneitä, liikuttavan vinoja talovanhuksia. 
Sympaattisia <3
Oltiin ekaa kertaa Meriton Grand conference & Spa-hotellissa joka oli positiivinen yllätys. Hintaan kuului kuntosalin ja allasosaston vapaa käyttö ja tuo oli ehdottomasti siistein kylpylä missä olen hetkeen ollut (en ole muutenkaan kylpylä-ihmisiä).

Istuin ensin höyrysaunassa ja imin keuhkoni täyteen kosteutta ja siitä altaisiin lillumaan ja lopuksi suolasaunaan jossa sai valella ihon merisuolalla ja oikein tuntea kuinka kroppa pehmeni lempeissä lämmöissä suolaan kääriytyneenä.
Ensi kerran tullaan koko perhe, lapset nimittäin olis tuolla altaissa ihan elementissään!
Syksyllä siis uus reissu :)


Irtiottoa arjen stressiin ja liitämiseen.
Ja hetki aikaa ihan kaksin ilman armotonta kiirettä...

Ilmoitin jo etukäteen että en aio jusota kaupoissa, alkaa vaan ahdistamaan.

Toiveissa oli kävellä, kävellä, kävellä ja ihmetellä maisemia ja kuvata noita hassun vinoja taloja.
Istua pitkään syömässä ja samoilla jostain söpö kahvila ja lopuksi kylpylään ja kuntosalille.



 Löydettiin ihan huikea mesta, nimeä en muista mutta tunnelma oli aivan mieletön.
Ihan kun olisi astunut keskelle jonkun Teksasilaisen elokuvan letkeää tunnelmaa, hyvää musiikkia, rennot tarjoilijat ja niin paljon katseltavaa että silmät meinasi mennä kieroksi.
 En saanut kovinkaan hyvää kuvaa hämyisessä vessassa mutta siellä oli aivan ihanan symppikset käsienpesualtaat; vanhaan ompelukoneen jalkaan tehty kansi lankuista ja upotettu sinkkisoikot altaiksi.




 Paras reissu hetkeen, kiitos Muru!
Lapsia oli jo niiiin ikävä...
 Lapset pyytää päivittäin kaivamaan värit esille ja oon vuosien tauon jälkeen itsekin innostunut tarttumaan pensseliin mukana. 

Käytiin toissaviikolla katsomassa huikea Helene Schjerfbeck, Maria Wiik, Helena Westermarck ja Ada Thilén.  -yhteisnäyttely  ,kipinä maalailuun syttyi taasen. Olisipas ihana keretä kursseille pitkästä aikaa...
Huoh, ei vaan aika riitä puoliinkaan mitä haluaisi.
Ja näköjään tuo taiteilukin on laji jota pitäisi pitää yllä, ei ole taidot ihan iskussa enää...

 Kotimatkalla "eksyttiin" rompepäiville ja tein aika huikeat löydöt.
Mua jäi kovasti kaivelemaan kun en kerran iskenyt kiinni Wolkkarin opetustauluun, nyt löysin autoaiheisia opetustauluja sain tingattua huokean hinnan.
Juurikin oikeat sävyt meille ja sopivan krouvi kuvitus!
 Mulla on taasen himo väreihin.
En voisi elää ihan vaaleassa kodissa, kaipaan väriä.
Tyytyväisenä hykertelen etten maalannut valkoisella kaudellani tuota kiikkastuolia, siinä on noin namu alkuperäisväri ja siitä on noussut ihan mun lempparihuonekalu.

 Eräs ystäväiseni antoi lastensa vanhan retropussilakanan .
Meidän peitot olivat hiukan liian isoja tuohon, mutta keksin kiepauttaa tuon laitasuojan päälliseksi keltaista retro-ihanuutta, ja musta toi onkin aika hauska.

 Niin ja sen opetustaulun lisäksi tää romuhaukka teki pari muutakin löytöä.
muistan kuinka  pienenä heiluttelin jalkoja mummulan tuvan penkin reunalla ja muori kaasi omatekemää punaherukkamehua suuuuuresta lasikannusta mukiin.
Mun mielestä tuo suuri lasikannu oli maailman kaunein esine ja mehu maailman parasta.
Ehkä lämpöiset mummolamuistot, sen mehun makeus ja huoleton lapsuus assosioituu niin tuohon kannuun että se vaan on ihan järjettömän kaunis esine.

Olen vuosia vanhan tavaran kaupoissa pyöritellyt noita Riihimäen kannuja ja todennut hinnat pilviä hipoviksi mun budjetille.

Ihan rompetorin ovella oli viimeisessä pöydässä epämääräinen peräkärry täynnä peräkärryn- ja auton osia ja sähköjohdon pätkiä, päätin kollata senkin ja sieltä se pilkisti; kahva, THE KANNUN-kahva.
Huolettomasti kysäisin että mitäs toi vanha kannu maksaa ja sain vastaukseksi neljä euroa.
Suupielet nyki korvia kohden ja ihan pokkana oli tinkaus-tavan takia pakko heittää; "mites kolme?"
No anna kolme...
(mun onneni että monikaan muu nainen ei ehkä diggaa tonkia auton ja prätkänosia, muuten tuo olisi lähtenyt sieltä rojujen seasta jonkun kanssakilpailijattaren matkaan jo aamupäivästä).

Siinä se nyt sitten on mun oma mehukannuni josta saan kaadella muksuille itse tekemää mehua ja luoda ihan omia assosiaatioita ja muistoja.

Muorin kannu on ihan superkokoinen, melkein kaksi kertaa isompi kuin tää mun, mutta tää on mulle just hyvä näin.
Ja toiset 3 euroa sijoitin emaliastiaan koirien kipoksi.
Miettikää tälläisen ihanuuden on saanut 60-70 luvulla äitiyspakkauksen mukana!
Tuo on kotimaista emalia ja leimat sun muut pohjassa.
Voi apua tätä mun emali-intoilua.
Mulla oli taskussa kakskymppiä jolla sain Riihimäen kannun, kaksi suuuuurta emali-astiaa ja opetustaulun.
Ei pöllömmät löydöt!

Nonniin nyt mä ihan oikeasti en haali enää yhtään mitään koska oon ihan ongelmissa säilytystilan puutteni kanssa ja just nyt ei oikeen oo mitään mitä raaskin kirpparoida eteenpäinkään.


keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Kesäistä menoa ja kirpparitunnustus...


 Heippahei, täällä sitä ollaan vietetty helteistä lomaviikkoa.

Ollaan oltu niin tyytyväisiä kun tänä kesänä ollaan ripoteltu kesälomaviikot osiin yhden pitkän pötkön sijasta.
Alkuloma meni ihanasti Italiassa,  ja nyt tämän lomaviikon loppu saadaan viettää miehen kanssa KAKSIN tallinnan katuja kierrellen ja ruokapaikoista nauttien. (siltikin on vielä yksi viikko jäljellä, jei!)
Kassit on pakattuna, huomenna ollaan jo ihan muualla ja lapset pääsevät mummilaan. Odottavat  kun kuuta nousevaa, allaskin on jo kuulemma täytetty pihaan ja puuroryynit likoamassa, aamulla startataan siis matkaan.... :)
 Tämä viikko on kulunut ulkona, on käyty mansikassa, torilla, retkillä, prätkäreissuilla,  rannalla ja ihan vaan omassa pihassa puuhaillen ja grillaillen...ihana, ihana lämpö!
 Olen muuten hykerrellyt, kun keksin omasta mielestäni niin loistavan idean...
Meidän ulkopöydän pinta on kulahtanut kovin ja pöytäliinat ei yleensä meillä toimi.
Keksin laittaa liinaksi tuollaisen punaruudullisen Ikean suihkuverhon,  niitä saa nykyään tuollaisina "kankaan fiiliksellä"- varustettuja, siis ilman sellaista muovista vahakangas-efektiä.
Tuo näyttää ihan tavalliselta pöytäliinalta, mutta hylkii likaa ja kosteutta, tuossa se on ollut koko kesän, kerran vain pessy ja on ihan priimakunnossa, vesi juoksee pois ja liat lähtee kostealla rätillä tuosta vain, siistiä ja huoletonta; sopii mulle. Aion jatkossakin väärinkäyttää suihkuverhoja ulkopöydän päällisenä ;)
 Viime postauksessa pääsin sanomaan että en eksy kirpparille ennen syksyä, mutta arvatkaapas kuin kävi.
Miehet meni paikalliseen rautakauppaan hakemaan kattotarpeita ja tuumasivat että voisithan hypätä muksujen kaa kyytiin ja kävästä sillä aikaa siinä vieressä olevalla kirpparilla.
Jos kerran moiseen kehotettiin ja kyytikin oli jo pihassa valmiina niin eihän siinä voinu kun hypätä jouselle.
 -Ja siis mähän ostin vaan tarpeita, tai siis ainakin melkein...
Nukkeperhe tytön nukkekotiin, niitä on haeskeltu jo tovi- posliinipäät ja kaikki ja noin sievässä mintunvihreässä puurasiassa (1e)
2 Riihimäen lasitölkkiä keittiöön ryynejä säilömään (2e)
Ihan uusi värikäs farkkuhame, vähänks namu!(2e)
Nuutajärven kannellinen kippo vessaan vanulapuille, mulla on toinen jo topsyille ja nyt löyty mätsäävä pari! (2e)
Rukan kuralapaset syksyksi eskariin (1e)
Ja niiiin ihanan pehmoista kettukuvioista trikoota pitkä pätkä, tästä tulee lapsille pipoja syksyksi, tuosta pätkästä loihtii helposti 4 pipoa! (3e)
Ainiin ja vanhaa emalia johon nyt vaan satun olemaan auttamattoman heikkona (0,50snt)
Pojalle pussillinen metallisia autoja, kulutustavaraa nekin (1e)

Monta tarpeellista juttua siis syksyksi ja muutama hömppä,  mutta olipa kiva tänään ajella rannalle motskarilla, nostaa jalat ylös ja lukasta hömpänpömppälehteä ja kuunnella lasten riemua kun pääsivät polskimaan!

 Satuin haukkana paikalle kun erääseen pöytään tuotiin uutta tavaraa ja tuo ihana nainen oli laittanut kerrankin kohtuullisia hintoja!
Kun hosuu ni joskus osuu...oikeaan aikaan, oikeaan paikkaan ;)
Tässä nurkissa on kyllä pari niin loistokirppistä että täytyy aina kaksin käsin pitää ratista, ettei kurvaa vaistomaisesti pihaan...miettiä samalla niitä kotona tursuilevia kaappeja ja paukuttaa tyhjällä lompsalla ottaan. ;)











Ja loppuun vielä; meillä asustaa pieni vihreä mies.

"Teetapiksi" itseään kutsuva ja teletappia imitoiva kaksivuotias <3
Mummin ja papan paketista kuoriutui teletappipuku ja nyt sitä pidetään minkä ehtii, hän halusi sen yöksikin, vaikkakin puolentunnin päästä lopulta myönsi sen olevan ehkä vähän liikaa tänne plus 30 ilmastoon...

Ihanaa helleviikkoa!!!!!