torstai 28. marraskuuta 2013

Niin hiljaista että korvia särkee...

 Muruset lähtivät mummolaan, olivat aivan innoissaan, aikovat leipoa ja ulkoilla ja tehdä kuulemma vaikka mitä!
 Se on äärimmäisen harvinaista ja poikkeuksellista että olen kotona yksin, tänään aamulla oli niin hiljaista että korvia särki.
Join aamukahvini aivan rauhassa, luin viikon rästipostit, laitoin pönttikseen valkeat ja kaappasin karvakamut kainaloon. Ihan hassua, söin jopa puolikkaan muffinssin, ilman että kukaan tuli osingoille.
Vähän on kuitenkin jo ikävä noita pieniä...


 Päätin keittää tälläisen sopan itselleni, heh. Hennaahan se!
Teininä äiti antoi värjätä vain luonnonväreillä (fiksu mamma, kiitos!)
Joskus parinkympin kynnyksellä kuitenkin haksahdin kampaamossa värjäyttämään hiuksiani ja tuota auvoa ei kauaa kestänyt. Yhden epäonnisen värjäyskerran jälkeen päänahkani vuosi verta ja visvaa (käyttöohjeita oli noudatettu eikä päänahka ollut rikki)
Hiusvärivalmistaja kustansi minut ihotautilääkäriin ja lääkäri kertoi kurjan diagnoosin; olen allergisoitunut väreissä olevalle tietylle ainesosalle, jota on myös kangasväreissä, meikeissä, käsitellyissä nahkakengissä jne. Jos enää koskaan kemialliseen väriin kajoan saan seuraavaksi suurella todennäköisyydellä anaflyktisen shokin ja se voi olla viimeinen värjäys se.
Tämä altistus teki myös sen että joudun pesemään uudet vaatteet useaan kertaan ennen käyttöä, esimerkiksi farkkuvärit saavat ihoni punaiseksi ja rikki.
Kaikki ripsivärit eivät käy ja kosmetiikka on vaihtunut luonnonmukaiseen.
Siispä maantienharmaat kutrini saavat pirteämmän värin hennalla.
Mulla on omat kikkani millä muuntelen sävyä ja esim etikalla sävy tarttuu paremmin kiinni.
Hennauksen jälkeen hiukset ovat kiiltävät, vahvat ja hoidetut.
Onhan tuo mössö vähän, kröhöm, haisevaa ja epämääräisen näköistä. Tyttäreni sanoin; "äiti laittaa koirankakkaa päähän ja pussin päälle, hassua!"

Hiusvärivalmistajakin liukeni vastuustaan näppärästi; korvauksia olisi saanut vain suostumalla koe-eläimeksi. He olisivat teipanneet selän täyteen muovikelmun alle erilaisia kemikaaleja ja katsoneet mikä saa shokin aikaiseksi, suihkussa ei saanut käydä viikkoon, muuten tuota altistusta ei voi todistaa ja korvauksia saada. Kumma juttu, mutta en suostunut kokeisiin. Lääkäri kuitenkin kertoi että diagnoosi on ilmeinen ja väreillä leikkiminen loppuu siihen.

Että se niistä testatuista ja "turvallisista" väreistä sitten. 


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Koiruuksia.

      Aadalla on kaksi futonpatjaa ja niiden päällä pussilakana ja vanha pöytäliina, doggimaiseen tapaan Aada kuitenkin kaivaa lakanat ja liinat pois ja kuopii patjat näkyville, joten oli keksittävä jotain lakanakangasta järeämpää...
 Ikean löytönurkasta pengoin neljä puuvillamattoa (2euroa)
päätin ommella ne yhteen, tovi siinä meni koska ompelukone on sanonut sopimuksensa irti.
Terrierin tyynylle olisi riittänyt yksi matto kaksikerroin ommeltuna mutta tuo tyttelin patja vaati näitä neljä.
 Tästä tuli kääntömalli, toisella puolella on sinivalkoiset raidat ja toisella puna-sini-valkoiset. Voi pyöritellä fiiliksen mukaan :D
Ja nyt on senverran napakkaa neulosta että pitäisi pysyä paikallaan.
Sikälikin näppäriä nuo Ikean matot, ne kestää niin hyvin pesemistä, meillä on ollut vessan mattoina, auton istuinsuojana, takakonttimattona, koirankopin alusena ja ulkotuoleissa kesällä suojana ko. pikkumattoja, ja monissa muissakin käyttötarkoituksissa, on näppäriä ja kestää pesua kerta toisensa jälkeen menemättä miksikään.

 Toinen murheenkryyni on koiranruokasäkit, hauduttelen noille kotiruokaa, mutta säästösyistä sekaan on laitettava nappulaakin ja tuo säkki tökkää aina silmään. Yhtään esteettistä koiranmuonapakettia en ole tavannut vielä...
 Se pulma ratkesi vanhalla sokerisäkillä. On juuri sen kokoinen että nielee 15 kilon koiramnuonapussin ja on nätti ko mikä! Nyt saa muonat nököttää keittiön nurkassa eikä silmiä särje ;)
Myös juuttiset kahvisäkit sopii käyttötarkoitukseen hyvin.

Weekend!

 Saatiin nauttia M&M:n ihanasta seurasta, emäntä ja isäntä oli kokannut vaikka ja mitä!

 Ja kotiin lähtiessä saatiin matkaan pussillinen ihanuuksia, vai  mitäs sanotte näistä. Isäntä oli säästänyt kuivattujen sipulien pusseja ja valanut itse linnunruokia niihin. Hyvin näyttää maistuvan pihapiirin linnuille. He säästävät myös kynttilän kannat ja kaikki steariinijämät ja tekevät niistä ulkoroihuja; sulattavat ananaspurkkeihin ja lisäävät vain sydänlangan.
Ihania kierrätysideoita ja käytännöllisiä!
Kovasti tämän kynttiläfriikin mieleen ;)

 ja jämäkynttilät taipuvat munakennojen kera myös sytyiksi, saatiin monta kennollista testiin ja heidän keräämiään, mmmm, kuivattuja sieniä, herkkua...
 ...tehtiin heti sienistä kastike, maistuu muuten urtekramin luomutäysjyväspagetin kanssa niin hyvälle. Kiitos M&M te melkein hemmottelitte meidät piloille, hih!!!!

 Ja me saatiin odotettuja viikonloppuvieraita, lapsilla oli leikkikavereita ja vipinää riitti.



 Täti vinkkasi mulle ihan uuden reseptin; Pulled Porkin, voi veljet että olikin hyvää, mummo toi tuon lihapalan pieneltä suoramyyntitilalta ja liuotin sitä ensin suolavedessä, maustoin ja laitoin pönttöuuniin koko päiväksi hautumaan.
Tätä tehdään toistekin!






 Pulled porkin kanssa maistui meidän kestosuosikki; valkosipulileipä.
Tämä on niin iisiä ja hyvää. Ostin vain maalaislimpun, siivutin, mutta en pohjaan asti, tuo on kuin kirja, kanta on kiinni jottei mausteseos valu pois. Väliin tulee sulatettua voita, paljon valkosipulia ja tilkkanen öljyä, se valellaan väleihin ja päälle ja laitetaan uuniin hetkeksi jotta kuori rapeutuu ja mausteet imeytyvät.






 Lapset keksi jostain idean askarrella eläimille pantoja...

 Aada oli pikkisen polleana omastaan, kyllä siellä piinkovan vahtikoiran kuoren alla vaan sykkii turhamaisen nartun sydän, hehh!
 Ja Sisu oli vaan että okeii, pitäiskös tässä nyt jotain sirkustemppuja keksiä?!







 Pussss!









 Oli ihana viikonloppu ja nähtiin ihania ystäviä ja sukulaisia, höpötettiin, naurettiin ja pelailtiin lautapelejä.
Viimeyönä kuitenkin pikkuinen jostain syystä itkeskeli korvaansa ja yöunet jäi mammalla kokonaan. 
Nyt kroppa muistuttelee väsymyksestä ja ihan selkeesti käskee rauhoittumaan, täytynee ottaa vähän iisimmin, on menty niin paljon, vaikkakin on ollut huippukivaa puuhaa niin väsymys kolkuttelee.
Kurkkua karhentaa, on kylmä ja väsyttää.
Parempi nyt hiukan hidastaa ja keittää inkivääriteetä, josko tämä sillä menisi ohi.
Pikkuisetkin ovat nuhaisia ja väsyneitä.
Juuri pääsin kehumasta kuinka on oltu niin terveenä, ei pitäisi paljon repostella :D

Iisiä alkavaa viikkoa!












keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Käynnistymisvaikeuksia...

 Mä olen maailman onnettomin aamu-ihminen... Mies jo tietää että ensimmäiseen puoleen tuntiin ei kannata puhuakaan (paitsi ehkä kysyäkseen laitetaanko rouvalle kahvia, se edesauttaa käynnistymistä huomattavasti)
Olen joka aamu kun talviunilta herännyt karhu, murisen ja huojun tukka pystyssä.
Ja varsinkin tämä pimeys, huh, ei vaan meinaa mamma käynnistyä!

 Illalla kun on tiskannut tiskit ja imuroinut niin herääminen on astetta mukavampaa, en tykkää alottaa aamua kaaoksen keskellä, en vaikka siivotessa menisi yli puolen yön.


Tänäänkin, juuri kun olen syöttänyt lapset ja saanut heidät leikkeihinsä ja saan itselle kupin kuumaa kahvia nenän alle, kaksveellä on pottahätä, ja kun saan hänet potalle sisko huutaa keittiöön apuun. Kun pääsen keittiöstä takaisin vessaan kaksvee on kerennyt jo humauttaa potallisen pönttöön... niin pönttöön päätynyt osuus oli hyvin prosentuaalinen, pääsääntöisestihän se kuravelli oli lattioilla.
Kun vessa on kuurattu, poika pesty ja puettu niin koirilla onkin jo vaatimuksia ulos.
Just kun meinaan että jesh, onhan se sumppi vielä haaleaa niin puhelin soi ja kahvi saa vieläkin jäädä.
Kun seuraavan kerran kerkeän istahtamaan alas, lapset kyselee jo lounasta, se siitä aamukahvista sitten, juodaan kylmät lounaskahvit ;)
Eikös se kylmä kahvi kaunista. 

Talvisin tarvitsen vitamiineja ja rasvahappoja, mulla on tapana täyttää alkuviikoksi ne valmiiksi meille pieniin snapsulaseihin, helpottaa aamuja ja ne tulee syötyäkin. Kaihdan muovia ja kaikenmaailman dosetteja joten nää säilöö nappulat nätisti ja saavat olla hyllynkulmalla reilusti esillä niin ne muistaa napsiakin...
Tälläistä meidän aamuihin, kuis teillä?

Hyvää Huomenta!