sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Onnea on.....

 Me on lennetty viikonloppu, ensin perjantaina mentiin leikkipuistoon ihanien ystävien kanssa, käytiin kahvilassa croisanteilla ja poikettiin taidemuseoon Rudolf Koivu-näyttelyyn.  Taidetta mun makuuni, niin kaunista,herkkää ja henkii mennyttä aikaa! Illalla saatiin odotettuja viikonloppuvieraita, tehtiin ruokaa (ystävältä saadulla huippureseptillä) saunottiin naisporukalla ja parannettiin maailmaa niin että, huh, huh..  Lauantaina  pikkuiset pääsi lastenkekkereille ja sillä välin mamma pääsi rakkaan ystävän ja haukkujen kanssa tuulettumaan 10 kilometrin lenkille kauniisiin maalaismaisemiin, sain höpöttää niin että leukanivelet paukkuu vieläkin ja jalatkin on mukavasti hapoilla (rapakuntoinen). Kyllä ystävät on vaan parhautta, ystävät jotka jaksaa järjestää kivoja kemuja, ystävät jotka jaksaa kuunnella ja löytää ne tsemppaavimmat sanat, ystävät jotka on vaan siinä eikä mene pois. Ystävät jotka on todellisia ystäviä niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Olen onnekas! Niin ja tuo metsäkuva on näpsäisty lenkiltä, pieni metsäpuro joka kohisi niin että oli pistettävä niket stoppiin ja kuunneltava sen hentoista soljuntaa ja kohinaa....
Väsynyt pieni juhlija ja sen karvakamu <3
 Sunnuntai aamuna ruvettiin lasten kanssa askartelemaan, tarpeistona oli aivan liian monta kertaa paikatut sukat, nappeja ja harjanvartta, arvaatteko jo mitä tehtiin?
 Keppihevosia. Pikkuiset olivat niin tohkeissaan että tyttö tuumas "tää on kaikkeinaikoin paras lelu, ikinä" ja koko päivän kuului kopotikopoti-iihahaaaa, länkkärit pisti hepat parkkiin keittiön jakkaraa vasten välipalan ajaksi, aika liikkistä. Pienet ihmiset riemastuu loppupeleissä aika yksinkertaisista asioista kun vaan suo hetken omaa aikaa ja kysyy mistä he tykkäävät. (Vasemmanpuoleinen ori on nimeltään Sateenvarjo ja oikeanpuolimmaisen kaksivuotias nimesi Kopotikopotiksi)

 Mmmikäs ihme näitä kuvia taas vaivaa?! Noh, Sulo on suloinen rakeisenakin, kaveri osaa ottaa kadehdittavan rennosti!
Vielä vinkki miten saa maailman mahtavinta kaakaota; kiehauta luomutäysmaitoa kattilallinen, sekaan dumle kaakaota ja päälle reilusti Dolfinin suklaalastuja, lopuksi kermavaahtonokare ja nammmmmm....niin hyvää ettei sanotuksi saa ;)
Ihanaa alkavaa viikkoa!

torstai 26. syyskuuta 2013

Autotallin "aarteet"

Kuka tietää mikä tämä on? No sehän on entisajan vessanpöntön vesisäiliö, sellainen joka on kiikkunut katonrajassa ja siitä on roikkunut ketjun päästä vetonupikka, pyysin vaan miestä poistamaan säiliöstä kohon ja hitsaamaan pohjan kiinni, (kiitos muru) päälle pesu . Se nielaisi kaikki astiat jotka eivät ole arkikäytössä, nyt ne eivät pölyynny kaapissa.. Onhan se aika rujo, mutta sopii mun mielestä tuonne jääkaapin päälle varsin hyvin. Äitini sanoin "mauton mutta sopii tyyliin":





Jälleen rakeisia kuvia, murrrrr! Kamera meni TAAS huoltoon....
Me ruvetaan nyt leipomaan, tulet hellaan ja sämpylät uuniin <3

maanantai 23. syyskuuta 2013

Pikkusiskolla

 Minulla on ihanat siskot, oikeasti ihanat kauniit ja persoonalliset. M on minua 9 vuotta nuorempi, ihailen hänen pohjatonta taiteellisuuttaan ja räväkkää tyyliään.

 Viimeksi kun nähtiin hän kaatoi pöytään purkillisen vanhoja nappeja ja kuumaliimamasiinan. Lapsethan tykkäs hirmusesti kun saivat askarrella tädin kanssa nappikoruja ja pantoja ja vaikka mitä. Ei ideat lopu!

 Siskolla näyttää niin persoonalliselta, vai mitä olette mieltä?
 Kaikki on kauniisti esillä, korut roikkuvat tuollaisesta alunperin kasvien kuivatukseen tarkoitetusta roikottimesta.
 Hänellä on paljon koruja ja kaikki ovat hauskasti esillä ja osana sisustusta.
 Sama pätee vaatteisiin. M on ompelijatar ja tehnyt huikeita muotiluomuksia itselleen, persoonallisia, värikkäitä ja taidolla leikattuja vaatteita joissa on jokin juju.

 Pieniä rasioita on siellätäällä, täynnä aarteita.
 Inspiraation iskiessä tarpeistoa on aina käden ulottuvilla
 Vanha kenkälaatikko kätkee sisäänsä kuivat rippeet mummin hääkimpusta puolen vuosisadan takaa.
 Tämä poronsarviin ja risuihin takertunut antiikkikypärä ei voisi sopia minnekään muualle niinkuin tänne, kaikkien muiden omituis...omintakeisten esineiden keskelle.

 vanha nahkainen pyöränsatula roikkuu kultaisesta verhotangosta, yksityiskohtia ja hassuja esineitä on aivan kaikkialla.
 Siskoni on minua vielä pidempi ja minäkin olen venähtänyt 177cm mittaan, hän ei näe mitään ongelmaa käyttää 15 sentin piikkikorkoja ja on kerrassaan häkellyttävän kaunis ilmestys lanteille ulottuvine hiuksineen ja hyvin istuvine vaatteineen. Tuossa korkkareiden vieressä roikkuu ajobuutsit ja nahkarotsi, hänen kulkupelinsä nimittäin on custom moottoripyörä, aina ensijäihin asti M potkasee prätkän aamulla käyntiin ja antaa hiusten hulmuta kypärän alta. Jälleen keväällä kun lumi vähän sulaa vahataan kromiosat ja rasvataan bootsit. Meillä kaikilla kolmella sisaruksella on syvä rakkaus moottoriajoneuvoihin ja varsinkin prätkiin. Niin on äidilläkin ja kun vaan jalat yltti jalkatapeille saatiin ekat mopot, pihassa oli aina mönkijää traktoria, mopoa ja motocrossia, mitä se isä ei ostaisi kun tytöt pyytää. Meistä keskimmäinen on kaikkein reikäpäisin eikä mikään vauhti tunnu koskaan missään (toivon ettei hänen säästönsä ensi kesänä riitä siihen hayabusaan, anteeksi vaan muru, mutta sulla on musta aukko siinä missä kuuluisi sijaita itsesuojeluvaisto). 
 Äidin vanhat silmälasit ovat eksyneet taulunkehyksen päälle, ja tuo "koruteline" siilaa auringonlaskun kauniiksi varjoiksi seinälle.

 Eikö hän olekin vaan kertakaikkisen kaunis ja ihana!!!
 Toin pinon kankaita ja siinä ajassa kun keittelin pannullisen kahvia pöydällä oli mulle ja lapsille kasassa seitsemän ihanaa syyspipoa, jotkut ne vaan osaa. (mä kiertelen kangaskauppoja ja sisko muuttaa ne kankaanpalat ihanuuksiksi, hyvä työnjako minusta)

Apinajengillä on nyt samanlaiset pipot puistossa (mä vaan en onskuissani edes hoksannu kääntää tuota, poseerasin vuori ylöspäin, apinaraukoilla meni veri päähän kunnes tajusin kääntää koko komeuden, ei se oo niin justiinsa)

Maanantai, mikä ihana tekosyy leipoa kakku!

 Ruvettiin aamusella leipomaan murusten kanssa. Mulla on yksi aivan loistava, isomummolta saatu porkkanakakkuresepti. Sellainen superterveellinen johon ei tule voita eikä valkoista sokeria, ja puolet porkkanaraastetta ja reilusti kylmäpuristettua öljyä. Kuulostaa ehkä eksoottiselta mutta on oikeasti hyvää! 

 Näin terveellisillä aineksilla voi saada hyvän kakun aikaan, usko tai älä ;) Mummu syö superterveellisesti ja on timmimmässä kunnossa kun moni kolmikymppinen...
Nami! Harvoin nuo nuppuset syö näin suuria määriä porkkanaa hymysuin, hih.

Isomummin Porkkanakakku

3  3/4 dl rypsiöljyä (miedon makuista)
5 dl luomuruokosokeria
4 luomumunaa
7  1/2 dl luomuvehnäjauhoa
7  1/2 dl luomuporkkanaraastetta
1-2 dl hasselpähkinärouhetta
1 tl suolaa
2 tl kanelia
1 tl soodaa

 Sekoita kuivat aineet ja lisää porkkanaraasteeseen johon on sekoitettu öljy. Voitele kakkuvuoka, kaada seos vuokiin (tänään tein nuo suorakaiteenmuotoisessa leipävuoassa johon laitoin leivinpaperin, ei tarvitse edes voidella, tiskata tai käyttää voita...kauniimmat noista tulee ihan perinteisessä kuivakakkuvuoassa, mulla on pari söpöä joista tulee kivat kuviot ja se reikä keskelle, mutta en löytänyt niitä mistään joten oikaisin taas vähän)
175 astetta ja n. tunti
Uuniin menossa...ei kaunis mutta niin hyvää .

lauantai 21. syyskuuta 2013

Romuromanttiikkaa ja noloja paljastuksia

 Joka syksy mä hamstraan koristekaaleja ja kanervia, aina päätän että ens vuonna jotain mielikuvituksellisempaa, mutta tässä sitä taas ollaan.
 Niin ja niistä noloista paljastuksista...Joka kerta kun kuljen metallinkeräysläjän, laatikon tai lavan ohi,ajattelen että ei tässä mitään, en katsokaan sinnepäin, otan askeleen pari ja skriits, kantapäät lyö kipinää, pakko sinne vaan on kurkata. Mun sydämeni sykkii metallisaaveille, paljuille ja emaliastioille. Kun näen niitä surullisina odottamassa kohtaloaan kierrätysaseman sulatusuunissa, on vaan pakko toimia ja kaapata nuo romut mukaan. Mä näen niissä jotain rujoa kauneutta...
 Katsokaa nyt tuotakin soikkoa, eikös vaan ookin aika kiva kanerva-astia, mun mielestä paljon kivempi kun hehkuva kökkö siellä sulatusuunissa...

 Toi ruosteinen namipurkkikin oli vaan niin liikkis, pakkohan se oli kopata mukaan, 
kaikkine lommoineen päivineen....ja ei tarvitse yhtään surkutella jättää sateeseen, en ole ostanut ruukkuja aikoihin kun mä aina satun löytämään näitä muiden hylkäämiä . Eikös vaan ookkin hauska asetelma mulla, ruosteinen purkki,  ilvestölkki, jalallinen kakkulautanen, tiilenmurikka ja sekalainen sakki eripariruukkuja, minusta aika kiva kaikesta ristiriitaisuudestaan huolimatta.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Syksyinen Tukholma

 Me pakattiin pakaasit ja suunnattiin Tukholmaan pienelle lomalle murusten kanssa.
 Mulle tuottaa joka kerta suurta vaikeutta pakata matkaan vaan välttämätön. Pitäähän kaikkeen varautua, vaatetta olla reilusti ja evästä sitäkin enemmän, sillä verensokereiden tasaisuus takaa hyvän meiningin, musta tulee muriseva äitikarhu jos olen nälkäinen...
 Pienet matkalaiset malttamattomana odottaa lähtöä ja Ukkelilla teemaan sopivasti Reissumies-pussi kourassa, tosimiehellä on omat ruisleivät aina messissä!


 Meidän tytär oli parivuotias kun oltiin laivalla ja hän mietti kannella kuumeisesti että mikä tää juttu on, rattaiden raksutuksen lähes kuuli. Hetken kuluttua vaunuista kuului hihkaisu "Kala-autossa!". Aika hienoa päättelyä, moottori hyrisee ja eteenpäin mennään, mutta tien sijaan vedessä. Joten meille laiva on nyt sitten kala-auto. Pikkunen seurasi tarkkana menoa.


 On ne vaan trendikkäitä tuolla naapurissa....
 Lastenvaunuja oli kaksinkappalein, sisko työnsi toisia ja voi että ne vaan on kätsyt, niissä voi roikottaa sovitettavia vaatteita, tunkea ostoskassit ja  niiden kanssa pääsee ilmaiseksi bussiin, jei! (paitsi että mä en ostanut maista yhtikäs mitään, kunhan käppäilin, ihmettelin ja räpsin kuvia, mulla on joku ostoskeskuskammo hetkittäin, varsinkin sovituskoppikammo, hyiii). Nassut sai papalta ja mummulta matkarahaa, juniori sijoitti muoviseen viikinkikypärään, neonkeltaiseen sateenvarjoon ja tytär ritsaan ja samanmoiseen sateenvarjoon, että mä ihmettelen välillä millä perusteella nuo pienet aina valitsee lelunsa, mä vieressä tyrkytän söpöjä puuleluja ja älypelejä ja sitten ne haluaakin ostaa jotain ihan outoa....)



 Ihana, rakas pikkusisko oli meidän poppoon matkaseurana, voi että oli kyllä ihana miniloma ihanassa seurassa (ens kerralla täytyy houkutella toinenkin sisko mukaan).


 Pakko ottaa kuva tästä kaunottaresta, mulla nimittäin oli joskus presiis samanlainen ja tykkäsin tuosta menopelistä ihan hirrmuisesti, jälkikäteen välillä harmitellutkin kun tuli se myytyä.
 Melkein joka lomareissulla käyty kauppahallissa, maasta ja matkasta riippumatta. Niissä on ihan oma tunnelmansa, tuoksunsa, hälinänsä ja mitkä herkut!


 "Priceless Stockholm" hyvästeli suomituristit pirteällä vesisateella. Siellä juhlittiin Kallen pippaloita ja poliiseja oli joka kadunkulmalla....
 Kiteytetään nyt vielä se lastenvankkureiden syvällisin funktio; ei niissä nuo nuppuset kauaa viihdy, mutta ai että niihin mahtuu paaaaaljooon matkatavaraa, heh!