perjantai 23. kesäkuuta 2017

"Terde"



Ajattelin ensin että panostamme suojaisalle takapihalle nakerteluun ja etupiha vähän jäi, mutta kun teimme aidan, rajaantui alue aika kivasti omaksi sopekseen.
Sitten Starkilta voitetut Lammin betonin pihakivet yhä lavallaan tönöttämässä kävi enenevässä määrin silmiin kummittelemaan...
Eräs lauantai aamu tartuin lapioon ja kaivoin nurmikon pois ja tein kiveyksen pohjat.



Ja rakensin pienen amupala-pation. Keskenhän sekin vielä on mutta parempi jo...
Itseasiassa ei enää tän jälkeen olla takapihalla syötykään, liekö laiskuutta kiertää talo, vai mitä, mutta aamulla ulko oven avattuani ja koirat pissatettua tohon jymähdetään, tuo on se paikka mihin paistaa aurinko ja diggaan morjenstella ohikulkevat tutut ja tuntemattomat.

Enivei, tuossa on sellaista terassi-fiilistä istuskella ja silti aita tuo vähän suojaa.




Kyllästyin tuon pienen kolmionmallisen alueen ainaiseen nurmen leikkuuseen ja kipaisin hakemassa suodatinkankaan josta ei yksikään rikkaruoho läpi puske ja levitin päälle samaa soraa jota koko piha muutenkin.
Jotenkin tuli yhtenäinen, siisti ja ennenkaikkea super helppohoitoinen.

Helppoudesta puheenollen olen istuttanut tuohon kukkapenkkiin (joka muuten aikoinaan muodostui puolivahingossa talon alta kannetuista kivistä, kun suurensimme ryömintätilaa ja teimme lisää kissanluukkuja). Marjapensaita ja monivuotisia kasveja.
Ei tarvitse joka kevät istutella ja diggaan ajatuksesta että koristekasvit on samalla syötäviä, niin lehdet kuin marjatkin.
tuohon istuskelualueen ympärille laitoin erilaisia yrttejä joita on iisiä napsia suoraan sapuskaan.


Puulaatikossa on sisältä kannettu viikuna joka palaa sisätiloihin syksyllä ja ämpärissä rakkaalta ystävältä saatu merkityksellinen ruusu joka odotti minua oven takana koskettavan kortin kera.

Takapihan istutuslaatikoissa on enää mansikkaa ja raparperiä jotka kaikki puskevat itsekseen keväällä mullista. Musta on tullut mukavuudenhaluinen ja säästäväinen puutarhuri :D

Ps. kaikki kuvassa näkyvä; ämpärit, öljylämmitin, penkki ja puulaatikko ovat dyykattuja, joko sukulaisten roskakuormasta tai metallinkeräyspisteeseen viskattuina. Samoin takana näkyvä aitaelementti on kokonaisuudessaan muualta purettu, pyysin sen meille ja sekin säästyi kaatikselta.

Meidän perhe ei kauheasti kulutustaakkaa lisää, kierrätys on sen lisäksi niin hauskaa että vaikka olisin äveriäs niin en siltikään marssisi kauppaan hakemaan valmisratkaisuja.




Yksi päivä harmittelin kun ei homma etene tarpeeksi rivakkaan ja kesällä on niin kiva tehdä kaikkea mahdollista, retkeillä, prätkäillä, käydä keikoilla, tuppautua frendin mökille, viedä skidejä uimaan, se kaikki vie osansa pihan laitosta, ei vaan tunnit riitä. (niin ja ne palkkatyöt, grr)

Mutta sitten hain muutaman vuoden takaisia kuvia torpasta ja taputin itseäni selkään.
Ihan hyvin me vedetään keskeneräisyyksistä huolimatta!



Aina on pikkuhiljaa edistytty kuitenkin...







 Tässä sama oven edusta 2015 vuonna...ja nyt kaffettelupaikkoineen.


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Parisuhdeaikaa


Harvinaista herkkua; pikkuiset oli mummilassa viikonloppuna ja me pakkailtiin karvakamu prätkään ja kokka kohti fiilistä, aikatauluitta ja suunnitelmitta.


Take-away kiinalaista puistossa...

...lempi kirpparit...


 ...fiilistelyä.


 Otso on niin ihana, se istuu prätkän kyydissä jo pihassa valmiina ja rupeaa vinkumaan jos pyörä pysähtyy. Pitää olla liikkeessä ja se nauttii jokaisesta tuulenvireestä täysillä, miten meille sattuikin se oikea pentu. Kirpparilla se vaan itki ja tuijotti ikkunasta prätkää, juoksi kyytiin ja sipahti siihen, sitä ei vaan saa pois mopojen kimpusta!


Ollaan tavattu jo n. 13 v sitten ja oltu naimisissakin ikuisuus, mutta hitsit että mä rakastan tota miestä!
Yhteiset projektit, hassut harrastukset ja elämässä koetut ilot ja rajut surut on hitsannut meidät yhteen
Meillä ei juurikaan ole omia harrastuksia kuin muutama joissa käydään, yleensä me tykätään tehdä asioita yhdessä, kahdestaan, sen lisäks että käyn yhä ihan kierroksilla tosta miehestä, on hän mun paras ystäväni. 
Kukapa muukaan tajuaisi sitä fiilistä kun saa nukkua jenkissä nenänpää huurussa viettäen suomen (kylmää) kesää tien päällä erämaaolosuhteissa, mutta silti naurettavan into piukeena kaikesta, tai kukapa muu pakkaisi reppuun oudot eväät ja lähtisi hifistelemään rompemarkkinoilta kilpaa likaisia prätkän osia.
Ja kun toinen väsyy niin toinen näkee nenän asennosta että nyt kypärä päähän ja tuulettumaan, jo ennenkun toinen tajuaakaan tarvitsevansa tuulettumista. 

Meidän hää"valssin" sanoin;

I could stay awake just to hear you breathing
Watch you smile while you are sleeping
While you're far away and dreaming
I could spend my life in this sweet surrender
I could stay lost in this moment forever
Every moment spent with you is a moment I treasure

-Aerosmith -I don´t wanna miss a thing

Olin likkojen kanssa mökillä kaks yötä, enkä malttanu enempää kun oli jo ukkokultaa ikävä, systerin sanojen mukaan se on säälittävää, mutta mun mielestä se että vieläkään näin pitkän matkan kuljettuani saman ukon kanssa ei osaa olla erossa on ihan jees juttu. Nih!



maanantai 19. kesäkuuta 2017

Meneillään olevia prokkiksia....



Eipä paljon kerkeä bloggaamaan kun  on niin kiire elää kesää joka solulla ja aistilla; rakentaa, somistaa pihaa, ajaa prätkää, tehdä eväsretkiä, keräillä villiyrttejä....


Kuusenkerkkäsiirappia...


...Kuivattuja nokkosia.


Olen kaivanut tuhansia kiloja tavaraa piharakennuksen sisältä ja ympäriltä. Vuosikymmenten puuliiteriin kertynyt kaarna ja muju oli jo muuttunut mullaksi joka hapersi alimpia hirsiä.
Pääsemmepä vaihteeksi ihan raaán raksatyön äärelle maalaus ja pikkunäpertelyhommista.


Yksi kappale projekti pihavajaa tässä;
Mies on tunkkaillut sitä ylös, ryhdittänyt runkoa, korvannut puuosaa ja ties mitä (onneksi sillä on hyvä frendi joka omien duuniensa jälkeen on saapunut monena ehtoona byggaamaan.) Mä vaan lämmitän sapuskan kolmen tunnin välein ja tsiigaan että kaapissa on pari kylmää huurteista varalla.
Kolmisen viikkoa sitä on nyt nakerrettu ja kohta koko runko on jo vahvistettu ja painuneet osat tunkattu ja pönkätty uusien harkkojen päälle.
Mulla on vahva ajatus että syksyllä saunotaan!



Siinä on hyvät puitteet ja tilaa, olemassaoleva saunan piippu toivottavasti elvytetään ihan vain slammauttamalla hormi. Vanha katto on vuotanut jo vuosikausia solkenaan, joka näkyy rakenteissa, paljon on duunia mutta iltaisin liiterissä rokki raikaa ja homma etenee riuskaan tahtiin, mikä ihana mies!.


Hommat etenisi nopsamminkin jos vain olisi pelimerkkejä enemmän.
Kierrätys idiksellä mennään yhä niin pitkälle kuin voidaan, tori käy kuumana, raksatyömaiden ylijäämät tsiigataan ja ollaan saatu huikean ihanat naapurit! Heillä oli pihassa puutavaraa ylimääräisenä, jonka antoivat meidän projektiin, iso kiitos sinne aidan toiselle puolelle! Puutavaraa ollaan hankittu huimia määriä ja kaikki saatu puutavara on lämmittänyt mieltä ja kukkaroa. 


Innostuin niin tuosta puuvaja projektistani että päätin yksi päivä rakentaa roskakatoksen. Pikku apurit auttoi maalaamaan ja taisivat itse olla enemmän maalissa kuin katos :D

Koska meidän budjetit on pieniä tai olemattomia, kyhäsin tämänkin pääsääntöisesti ylijäämä purkupuusta. Viimeyönä kun ei uni tullut yritin löytää torista katokseen kattotiiliä, mutta mielikuvitus hyrähti käyntiin ja päädyinkin googlettamaan pärekattoa, tuumattuani päreiden olevan liian kalliita googletin paanukaton tekoa itse, paanujen veistoa myöden, josta pomppasin viherkaton kautta 1800-luvun tervattuun puukattoon. Ja nyt en osaa päättää enää minkä villin kokeilun toteuttaisin...
Mutta kallistunpa johonkin tervattuun kuitenkin, sillä tervasin viimeviikolla alimpien hirsien alapuolia ja tervaa jäi yli, rakastan tontille leijuvan tervan tuoksua, lisäksi sain halvalla tervaa ja se on hyvä suoja puulle!


Tänään saan Enfieldiin uudet nesteet ja sekin pääsee vihdoin ajoon. Lapset on mummilassa vielä pari päivää kesälaitumilla joten taidan nautiskella tulevat päivät kaksipyöräisen päällä!