lauantai 13. elokuuta 2016

Isännän kaappi...


Isäntä sai "puuhakuution".
Kassakaapin jossa ei ollut avainta ja jota kukaan ei ollut aukonut aikoihin.
Hän tiirikoi sen yhdessä iltapäivässä (mun sisko väitti katsoneen liian monta Ocean´s eleveniä,  kun oli niin nopea homma, hah)


Tuo painaa järjettömästi ja on kertakaikkisen rouhea kapistus, mutta voisiko metallimeiehen viskikaappi oikein mitään muuta ollakaan! 
Hän meinaa tehdä tuolle jalat myöhemmin...

perjantai 12. elokuuta 2016

Äidin vapaapäivä.


Lapset oli mummilassa viime viikonloppuna.
Mulla sattui olemaan vapaaviikonloppu töistä ja päätin heittää rukkaset nurkkaan.
Ihan totta, en tehnyt juuri mitään järkevää, ehkä korkeintaan möyrin puutarhassa istuttamassa päärynäpuuta, mutta laskin nämä puhteet silkaksi huvitteluksi.

Hah, korvasin aamupalan lasillisella hyvää valkoviiniä ja sitten me nartut vielä oltiin simahdettu keittiön räsymatolle aamupäikkäreille ikkunasta tulvineiden auringonsäteiden alle.

Tuo koira on ihan paras lämpöpatteri nevö.



Illalla sytytettiin isännän kanssa tulet spurgupönttöön ja luukutettiin vanhaa, rosoista Bluesia tuutin täydeltä. (Oikeat unelmanaapurit, Soooorry, onneks meillä on maailman mukavimmat rajanaapurit,  joita meidän puuhat ehkä vaan vähän hymyilyttää, aivan mahtavia tyyppejä!)

Illan jo hämärryttyä Bluesin soljuessa, tynnyrissä ritisevien lieskojen  äärellä ja puissa roikkuneiden lyhtyjen alla istuessa, mies sanoi "tän lähemmäs New Orleansia ei Suomessa pääse"
Totta.
Hän olisi halunnut alunperin sisustaa A Love Song For Bobby Long- leffan värimaailmaan koko torpan. Paljon värejä ja hämyistä Orelansin fiilistä.
Tää meidän Blueberry Hills taitaa olla sekava soppa juuri tuota ja sitten mun diggaamaa vähän seesteisempää settiä yhdessä paketissa.

Tuo tynnyrin takaa pilkottava vihreä rakennus on seuraava puuhakohde, sisältä löytyy retusoitava hirsisauna, purettavia pihahuusseja ja koko tönön katto on romahtamispisteessä.
Eipähän tarvinu kansalaisopiston kursseja selailla tänäkään vuonna, on ihan omat opistot takapihalla.

torstai 11. elokuuta 2016

Koska kotona on hyvä...



Vaihdoin keittiön sohvan kahteen tuoliin.
Meidän prätkä muuttanee talveksi sisälle joten vie vähän tilaa alhaalta, kaksi erillistä tuolia on helpompia pyöritellä kun yksi sohva.
Tykkään näistä kovin.



Kysyin lapsilta että mennäänkö puistoon?
Vastaus oli nopea:
-"jos vaan ollaan tässä ja kuunnellaan Daft Punkia, kotona on niin hyvä..."
Koti taitaa olla meidän kaikkien lempipaikka maailmassa.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Eivät kai kukkaset kuki turhaan, nyt poimimme sen...






Minun henkinen vipuni kääntyi syysmodelle.


Olen syksy- ihminen, saan suurta iloa säilöessäni viinimarjamehuja pakkasiin ja vahdatessani lehtien kellastumista, laittaessa kynttilöitä ja koristevaloja ja kaivellessa villavaa päälle.
Tänään tunsin syksyn saapumisen, aamu oli raikas, kuulas, liedellä porisi herukkamehu ja jalassa oli jo villasukat.

Olen tallentanut kesän hetket kännykkään, koska en muista kameraa kanniskella.
Päätin jakaa kesähetket iPhonen syövereistä teille tänne.
Kesä sujahti liian nopsaan, mutta silti monta mukavaa muistoa tuli kovalevylle lämmittämään talven pimeitä iltoja ...























Tämä on soinut koko päivän päässäni;

Kiikustuolissa istun,
ja sinua muistelen.
Muistini tylsillä luistimilla
luokseesi luistelen.
siihen kesän kauan kauan sitten
syksyksi kääntyneeseen
ja oman hahmoni ensirakkauden
polteessa nääntyneseen

Siellä rannalla vihreän joen
rakkaudestani kertoen
sanoin eivät kai kukkaset kuki turhaan
nyt poimimme sen ensimmäisen yhteisen...

-Eput

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Kahvat


Mies löysi vanhat kahvat.
Ne oli kuin nakutettu meidän oveen..




Istutin viimevuonna ystävän pihastaan antamia taimia.
Tänä kesänä ne on aivan lehahtaneet kasvuun, noi lilat korkeat kellomaiset mitkä lie on ihania kun niissä pörrää kaikenlaisia pörriäisiä aamusta iltaan.


maanantai 25. heinäkuuta 2016

Rouheaa...

 Meillä on rouheaa.
Saattaa olla myös kiertoilmaus keskeneräiselle.



Olohuoneen  ikkuna on aivan harmaa ulkovuorilautojen maalipesu-urakan jäljiltä. Rapatessa roiskuu nääs. Mutta tänään pysähdyin ikkunaan,  harmaa ikkuna ja sen takana leikkivät lapset.
Keskeneräiset puutarhatyöt. Viljelylaatikoista puskeva yrttisato, puunjuureen nojaava trimmeri.
Ne on rosoa-keskeneräisyyttä-elämää-koko paketti.
Ja ne on mun oma paketti! Olkoon uutiset mitä on ja tuulkoon kuin lujaa vain, tänään mä olen läsnä tässä omassa pikku paketissani, läsnä lapsille ja näen leppäkertut ja kastemadot mitä nuo pikku ihmisetkin pysähtyy ihmettelmään ja revin iloa uudensadon perunoista. Piste.





sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Ekompaa...


Lupasin kertoilla miten meillä kosmetiikka ja kierrätys on hoidettu ympäritöystävällisemmäksi.
Me kierrätetään kaikki. Tuossa ihan tien toisella puolella on kierrätyspiste ja tänä vuonna sinne tuli uusi laatikko muoveille. Meidän keittiössä on kannelliset astiat metallille, pahville, muoville, lasille ja lehdille. Pihassa on oma komposti.
Viimekuussa roska-auton käytyä tajusin että ei meidän roskiksessa ollut kun yksi koirankakkapussi joka sekin oli lenkkeilijän sinne laittama koska olen liimannut astian kylkeen "koirankakka-roskis"-tarran joka kertoo että dyykikseemme saa tipauttaa kakipussinsa ohikulkiessa, mielestäni ne pari pussia siellä on ihan ok, kun ovat pois kävelyteiden reunoilta.
Eipä meillä oikein sekajätteeseen mene mitään, sen jälkeen kun muovinkin pystyi alkaa kierrättää.
Ollaankin siivottu pihalta ja ulkorakennuksesta jätettä aina roskapäivinä astiaan, niin ei tarvitse tyhjää tyhjentää.


Pesuaineet meillä on ekoa ja mulla on parempi mieli kun ei lasten herkkä iho saa kemikaaleja.
Urtekramin tuotteita saa ruokakauppareissulla jo marketin hyllystä.
Estelle & Thildiä sain ystävältä lahjaksi ja ihastuin, ostin testiin joitain tuotteita, tuo kasvovesi on etenkin ihana.
Mutta vähän mun budjettiin kallis sarja. Kunnes löysin MOSSA luomu luonnonkosmetiikan, ostin 3+1 päiviltä sokokselta ensin kasvoveden ja sävyllisen päivävoiteen, olivat kympin per pullo.
Normihintaisenakin vain noin 10-16 euroa tuon sarjan tuotteet, eli oikeasti laadukasta ekokosmetiikkaa fiksuun hintaan.
Tuo sävyllinen päivävoide korjaa ihanasti ihon epätasaisuuksia mutta ei ole raskas ja imeytyy hyvin, näyttää hyvältä mineraalimeikkipuuterin alla (lempimerkkini on FLOW kotimainen mineraalipuuteri)
Madaran kasvosaippua on ollut jo vuosia lempparini puhdistuksessa ja sen rinnalla käytän Madaran puhdistusvaahtoa.


Kaikessa ekoudessani täytyy tunnustaa että ainoa mitä en ole pitkän vertailun ja kokeilurumbankaan jälkeen löytänyt hyvää ja luonnonkosmetiikkaa on ripsiväri.
Jokapäivä vedän kissarajaukset, Dr Hauschka lla on hyvä nestemäinen rajaus kyllä, mutta kaikki ekoripsarit mulla varisee poskille jostain syystä tai sitten ne ei suostu pysymään taivutettuina.
Joten tämä myönnettäköön,  mulla on tuhmaa ripsaria. Ja että käyn ottamassa säännöllisesti vaaleita huppuraitoja, hennaisin muuten mutta herkistyin sillekin, teollisten hiusvärien lisäksi ja just nyt huppuraidat on jees kun väri ei  vaan koske päänahkaa. En vaan pysty taipumaan sen maantienharmaan alle mikä mun luonnollinen värini on.
Plus että huppuraidoissa tyvikasvu ei juuri näy ja värjäysväli on melko pitkä.



Teininä kun kuuntelin äidin ja mummon selityksiä siitä kuinka kannattaa panostaa vaatteissa aitoihin materiaaleihin ja laatuun, pidin heitä vähän tylsinä. On tullut hetki tunnustaa että musta on tullut vähän tylsä. Arvostan aitoja materiaaleja ja laadukkaita vaatteita.
Meidän taloudessa rahaa ei kuitenkaan ole kauheasti laittaa vaatteisiin kiinni joten musta on kuoriutunut aikamoinen alehaukka, ostin juuri Outletista Sandin 180 euron pikkumustan kympillä, laadukas ja menee eri asusteilla kaikissa kemuissa ja riennoissa.

En osta koskaan mitään releitä elleivät oo vähintään -50% alessa ja oon luonu tästä oman taiteenlajini, avaan nettikaupat melkeinpä vasta sitten kun kännykkään pirahtaa aletuotteiden hinnat puoliksi -koodi. Tämäkin Close By Denim takki jäi maksamaan vajaan viidenneksen alkuperäisestä hinnasta. Jotenkin oon vaan ihan pähkinöinä kun villapusakka saapuu omassa puuvillaisessa säilytyspussissa ja sisällä on sen ompelijan nimi ja päivämäärä kun viimeinen pisto on neulottu loppuun ja tehtaan nimi.
Sen sijaan että miettisin onko tämä ketjutuote kulkenut liian pienten käsien kautta tehtaasta ulos, valmistaja on luvannut tuotteelle jonkinlaista eettisyyttä.



Toki meiltäkin löytyy henkkamaukkaa kaapista ja muita merkkejä, mutta lastenvaattet pyrin hankkimaan suurimmaksi osaksi käytettynä. Ja kierrätän itse lasteni vaattet joko ystävien lapsille tai vien kirpparille tai kierrätykseen. Reikäisistä puseroista leikkaan siivousliinoja.


Rakastan vaatteita. Ja tykkään pukeutua ja pukea nätisti.
Siinä mummon ja äidin matskujutussa on perää. Tämäkin takki on 80% MerinoVillaa ja 20% silkkiä, kestää hyvin hoidettuna pitkään ja villa on ihmeellinen aine, se ikäänkuin hylkii likaa, kun sitä tuulettaa ulkona, on se taas raikas, eikä pesukertoja tarvita niin paljoa. Itse käsittelen villavaatteet lanoliinilla jotta tuo suoja pysyy pinnassa ja vaate säilyy pitkään.
Luonnonmateriaalit myös tuntuu ihanalta ihoa vasten ja talvella kotia ei tarvitse hohkata niin kuumaksi kun kaikilla on villaa ja lämmin. Säästyy energiaa ja mielestäni hieman viileämpään tottuminen on hyvä, jotenkin huoneilma on parempi kuin tuskaisen kuumassa.


Oikeasti kauneus kuitenkin taitaa kummuta sisäisestä hyvästä olosta - henkisestä ja fyysisestä.
Mulla on turpa heti finneillä jos edes kuvittelen pikaruokaa...
Toisaalta mä olen keskivertoa paljon herkempi, mun ruokavalioni on marja-vihannes painotteinen ja olen viimevuosina vähentänyt lihansyöntiä ihan minimiin.
Tälläisiä ekotekoja...Miten teillä?

Me kierrätetään mielellään, korjataan vanhaa ennemmin kuin ostetaan uutta ja ei tuhlata sähköä.
Koska lämmitetään puulla, kodinkoneet on energiapihejä, ei lotrata lämmintä vettä, sammutellaan valoja, ei meidän sähkölasku ole pariakymppiä paljoa 
enempää, kesällä kuin talvellakaan. Viimekuussa taisi olla 17 euroa, suurimman haukkaisun taitaa viedä lämminvesivaraaja.
Sähkökauppias melkein väitti meidän varastavan jostain sähköä, sillä eihän neljän hengen perheen omakotitalolasku vaan voi mennä niin pieneen, heh.


Sooda muuten on aivan paras esim kahvipannujen kalkkitahrojen irroittaja, laita yöksi likoamaan ja huuhtaise aamulla, ihan kirkasta tulee. Pieni määrä etikkaa toimii huuhteluaineena. Konetiskiaineena ekoaineista ei jää pahaa makua ja hajua, mutta pesee yhtä hyvin.
Suodatinpussiin jääneistä kahvinpuruista ja lusikallisesta hunajaa sekoitettuna yhteen tulee maailman paras kuoriva kasvonaamio...